Säveltäjä Kerkko Koskisen, saksofonisti Linda Fredrikssonin ja UMO Helsinki Jazz Orchestran yhteislevyä Agatha 2 voidaan hyvällä syyllä pitää merkkitapauksena. Alun perin Ultra Bran musiikillisena moottorina tunnetun Koskisen jylhä sävelkieli kohtaa Juniper-levynsä myötä kansainväliseksi jazztähdeksi nousseen Fredrikssonin näkemyksellisen ja herkän tulkinnan, sekä maan johtavan big bandin UMO Helsinki Jazz Orchestran sävykkään soinnin. Oman mausteensa kokonaisuuteen tuo se, että jatko-osa on ensimmäisen Agatha-levyn (2007) tapaan kotimaisen jazzin 2000-luvun uuteen nousuun keskeisesti vaikuttaneen Ricky-Tick Recordsin ensimmäinen uutuusjulkaisu yli kymmeneen vuoteen.
”Musiikillinen ajatus levyllä on keskittyä erityisesti melodioihin ja haikeaan tunnelmaan. Taustalla on vähän surumielinen nostalginen tunne”, kertoo Kerkko Koskinen. ”Tunne ei ole ahdistava tai synkkä. Siitä saa kiinni jos ajattelee vaikka kauan sitten päättyneen avioliiton onnellisimpia hetkiä. Se on hyvä fiilis mutta tottakai siinä on vähän surumielistä haikeutta mukana.”
Agatha 2 on musiikkia, jossa suuren yhtyeen ja sen solistin ilmaisua hyödynnetään laajalla skaalalla. Koskisen sävellysten mittakaava yltää vaivattomasti suuren kankaan laidalta toiselle, ja levy soi ennen kaikkea kokonaisuutena. Koskisen sävellysten elokuvallinen tunnelma yhdistää kahta Agatha-levyä. Toisaalta albumit ovat säveltäjän näkökulmasta jopa "lähestulkoon toistensa vastakohtia", uudemman osan ollessa intiimimpi ja ilmavampi ja kevyempi. ”Mun mielessä tää on auringonpaisteinen ja valoisa päivän levy”, Koskinen kuvailee.
Solistina Agatha 2:lla kuultava saksofonisti Linda Fredriksson on muusikko, jonka ilmeinen soitannollinen lahjakkuus palvelee aina musiikillista kokonaisideaa. Solistina Fredriksson kykenee äärimmäisen herkkään ja puhuttelevaan tulkintaan. Hänen soittonsa on rehellistä ja haavoittuvaista. Koskinen hyödyntää solistinsa ilmaisuvoimaa ja äärimmäisen korkeatasoisen big bandin voimaa harkiten, tyylikkäästi ja omaperäisesti. Agatha 2 ei ole ”vain” jazzlevy.
