Erkki Kauppilan elämäkerta on hänen vuosien aikana valmistelemansa käsikirjoituksen pohjalta toimitettu teos. Se on kertomus henkilökohtaisesta ja yhteiskunnallisesta matkasta Pohjois-Suomen syrjäisiltä selkosilta poliittiseen heräämiseen sotienjälkeisessä aatteiden kuohussa; kuvaus elämänpiirin avartumisesta uudenlaista hyvinvointia ja demokratiaa rakentavassa Suomessa.

Syntyjään rutiköyhän mökkiläisperheen poika Kiimingin Huttukylästä kertoo vaikuttavasti tiestään kansandemokraattisen liikkeen myrskyisässä historiassa. Matka uitto- ja sahatyömailta vie opiskelumahdollisuuksien perässä Sirola-opistoon, Moskovan puoluekouluun sekä haaveena olleeseen lehtityöhön Kansan Uutisten toimittajana, Moskovan-kirjeenvaihtajana ja myöhemmin pitkäaikaisena päätoimittajana.

Yhteiskunnalliset mullistukset kansandemokraattien suhteissa Neuvostoliittoon, vasemmiston sisäiset taistelut Suomessa sekä kommunistisen ajattelun perintö ja merkitys globalisoituvassa maailmassa asettuvat kirjan pohdinnoissa historiallisiin uomiin, joissa omakohtainen kokemus kohtaa poliittisen todellisuuden. Nuoruudessa omaksuttu viesti kantaa voimakkaana läpi vuosikymmenien tuomien muutosten:

"Ei enää sotaa, hyvät suhteet naapurimaihin, fasismi on juuritettava pois, harvainvallasta on siirryttävä kansanvaltaan, demokratia on tuotava maan hallintoon, talouteen ja kuntiin, tasa-arvoa ihmisten kesken."