Kirja kertoo Kemin kaupunginteatterista ja kaupungista vuosina 1982–2022. Kaupungin historiakertomuksen viitekehyksenä on kulttuuri. Kemiä pidettiin kulttuuri- ja teatterikaupunkina. Kirja kertoo kaupunginteatterin loppuajoista, sen loiston kaudesta sen lakkauttamiseen. Kirjassa kerrotaan näytelmien, niiden tekijöiden ja vastaanoton lisäksi ne päätökset tai päättämättä jättämiset, joilla kaupunginteatteri saatiin lakkautettua. Tarina muistuttaa draamaa, joka lopulta on tragedia.

Parhaimmillaan 26000 asukkaan kaupungissa yli 42000 ihmistä kävi teatterissa näytäntökauden aikana. Ulkopaikkakuntalaisen osuus katsojista vaihteli 30 ja 60 prosentin välillä. Teatteri toi rahaa kaupunkiin. Parhaimmillaan useat näytelmät vetivät yli 17000 katsojaa, mikä on melkoinen saavutus koko Suomenkin mittakaavassa tämän kokoisessa kaupungissa. Viisi Kemin kaupunginteatterin näytelmää kutsuttiin Tampereen teatterikesään, missä ne myös menestyivät.

Jo 1990-luvulta lähtien teatterin tarina alkoi muuttua tragediaksi, selviytymistaisteluksi. 2000-luvun edetessä näytäntökaudet muuttuvat katkonaisiksi, risaisiksi. Yhä vähenevillä määrärahoilla, koronapandemiasta johtuvissa poikkeusoloissa ja erilaisissa pienissä väistötiloissa tehtiin teatteria, koska kaupunki antoi teatterirakennuksen homehtua toimintakieltoon. Jo 2010-luvulla näytäntöjä jouduttiin perumaan, koska hometalo aiheutti sairastumisia. Kirjasta selviää, miksi ja millä keinoin kaupunki antoi teatterirakennuksensa homehtua. Näytelmiä tehtiin ja esityksiä pidettiin kuitenkin loppuun asti suorastaan mahdottomissa oloissa. Teatterilaisten periksi antamattomuus on kunnioitettavaa.

Kirjassa ajatuksensa saavat esiin myös teatterin ja yleensäkin kaiken kulttuurin kiihkeät vastustajat. Tuo teatteria ja kulttuuria vastustava ja mollaava joukko oli äänekäs mutta pieni. Teatterissa kävijöitä ja sitä puolustavia oli myös todella paljon.

Kirjassa on näytelmien täydelliset tekijätiedot ja henkilöhakemisto.