Petter Vilhelm Lilja syntyi 21.11.1916 Oulussa. Ajat olivat levottomia, venäläisiä sotilaita oli kaupungissa runsaasti ja Venäjältä karanneita saksalaisia sotavankeja auttanut Taavetti Lukkarinen oli lokakuun toisen päivän iltayönä hirtetty Oulun Kontinkankaalla. Punaisten ja valkoisten rintamalinjat heijastuivat kaupungin elämässä. Kultaseppä Pietari Lilja ja vaimonsa Naimi sinnittelivät yhteiseloaan näissä oloissa.

Puoli vuosisataa myöhemmin avojalakasesta oululaisesta karunkilaiseksi maalaisisännäksi muovautunut Petteri kirjoitti käsikirjoituksen muistelmateokseksi poikavuosiltaan 1920- ja 1930-lukujen Oulussa. Tarina alkaa Oulun valtauksesta 1918 ja päättyy sotaväkeen lähtöön 1938. Petter eli silloinen Vikke joutui asevelvollisuuden suoritettuaan lähes heti mukaan talvisotaan, kävi sen jälkeen reserviupseerikoulun ja lähti vänrikkinä jatkosotaan. Vikke selviytyi sodista haavoittumatta. Keväällä 1944 hän sai komennuksen joukkueenjohtajana Tornionjokilaaksoon korjaamaan pohjoisen sähkölinjoja armeijan vaatimuksia vastaaviksi. Näillä reissuilla hän tapasi tulevan vaimonsa Mildan, joka oli nuori kaunis sotaleski. Milda oli yksin hoitanut pientä tytärtään ja maatilaa Karungin kunnan Korpikylässä, 35 kilometriä Torniosta pohjoiseen.

Sopeutuminen pienen maalaiskylän elämään ja maatilan hoitoon ei ollut kaupunkilaispojalle helppoa. Petter oli kuitenkin sisukkaasti sinnitellyt jo kiltin Vilho-pojan vaikeuksista Heikinkadun poikasakissa ja Oulun työmailla pärjääväksi Vikeksi, selviytynyt sodista ja niin hän taisteli ison lapsikatraansa kanssa myös maalaiselämän toimeentulovaikeuksien voittajaksi. Sosiaalisena, leikkisänä ja uutterana miehenä hän saavutti myös kyläyhteisönsä hyväksymisen.

Viken tarina on mielenkiintoista oululaista paikallishistoriaa ja samalla myös liikuttavakin pojan kasvutarina aikuiseksi mieheksi, joka joutui jättämään nuoruuden haaveet ja lähtemään vuosiksi sotaan. Jälkikirjoituksena on kerrottu Pekan myöhemmistä elämänvaiheista, jolloin hänestä edelleen voi käyttää luonnehdintaa ”sisukas selviytyjä”.