Kannasoja Sirpa | Akateeminen Kirjakauppa

Nuorten sosiaalinen toimintakyky rakentuu perheissä, erityisesti perheen vuorovaikutuksessa. Sen sijaan koululla tai koululuokalla ei ole niin suurta merkitystä. Tämä ei kuitenkaan poista koulun merkitystä yhteisönä. Joillekin esimerkiksi opettaja voi olla erittäin merkityksellinen tuki.

– Koulu voi olla tärkeä yhteisö erityisesti nuorille, joilla perhe sosiaalista toimintakykyä tukevana yhteisönä on heikko, Sirpa Kannasoja huomauttaa.

Kannasoja tarkasteli väitöskirjassaan yläkouluikäisten nuorten sosiaalista toimintakykyä, sen rakentumista ja kehittymistä yläkoulun aikana. Tutkimukseen osallistuneet yläkouluikäiset ovat olleet itse määrittelemässä, mitä on nuorten sosiaalinen toimintakyky. Heidän mukaansa se on suunnitelmallisuutta, lojaaliutta ja itsevarmuutta. Kannasojan määritelmän mukaan sosiaalinen toimintakyky on sosiaalista toimintaa ohjaavaa yleistynyttä tulevaisuuteen suuntautunutta asennetta itseä ja muita kohtaan. Sosiaalisessa toimintakyvyssä ei siis ole kyse yksilön kyvyistä ja taidoista tai sosiaalisten suhteiden määrästä, ei myöskään koulukeskiarvosta.

Perheeseen liittyvistä tekijöistä tutkittiin vanhemmuutta ja perheen toimivuutta, mutta myös taustatekijöitä, kuten perhemuotoa ja perheen sosioekonomista asemaa. Kannasoja havaitsi, että perheen taustatekijöillä ei ollut erityistä merkitystä sille, millaiseksi nuorten sosiaalinen toimintakyky rakentuu ja kehittyy yläkoulun aikana. Sen sijaan vanhemmuustyyleillä ja perheen toimivuudella oli vahva merkitys.

Rajoja ja rakkautta tarjoava koti ennustaa vahvaa sosiaalista toimintakykyä. Tosin vielä merkityksellisempää on perheen toimivuus. On tärkeää keskustella mieltä askarruttavista asioista ja kohdella perheenjäseniä lämpimästi, arvostavasti ja hyväksyvästi. Keskustelevuus on erityisen tärkeää suunnitelmallisuuden ja lojaaliuden vahvistumiselle yläkoulun aikana. Konfliktien ja huolten vähäisyys on yhteydessä itsevarmuuteen. Tulokset perheen merkityksestä ovat osittain erilaisia tytöille ja pojille.

Nuoret ovat sosiaaliselta toimintakyvyltään erilaisia. Nuorten itsensä esiin nostamia ryhmiä olivat tulevaisuusorientoituneet, huolettomat, sählääjät, Internet-sosiaaliset ja vetäytyjät. Perheen toimivuutta tulisi tukea erityisesti sählääjien ja vetäytyjien perheissä. Kaiken kaikkiaan tärkeää on suhdetyöskentely perheissä sekä arvostavan tunneilmapiirin luomiseksi että konfliktien ja huolten vähentämiseksi. Lisäksi olennaista on keskustella nuorten omista tavoitteista ja tukea niiden saavuttamista. Tutkimuksessa nuoret nostivat esille kolme merkityksellistä tulevaisuuden tavoitetta. Nämä liittyivät perhesuhteiden ylläpitämiseen ja vanhemmista irtautumiseen, aikuisuuteen (koulutus, työ ja perhe) sekä ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen.

Tutkimuksessa tietoa ovat olleet tuottamassa yläkouluikäiset nuoret (13–16 v.) ja heidän vanhempansa. Nuoret ovat osallistuneet seitsemään fokusryhmähaastatteluun ja ottaneet yhteensä 132 valokuvaa sosiaaliseen toimintakykyyn liittyen. Nuoret ja heidän vanhempansa ovat myös täyttäneet Internet-kyselyn. Näin voitiin muodostaa perhekohtainen aineisto. Osa nuorista täytti kyselyn kolmena vuonna peräkkäin, mikä mahdollisti erilaisten muutosten tutkimisen yläkoulun aikana. Tutkimus on toteutettu Keski-Suomessa yhden tutkimuskaupungin kaikilla kolmella yläkoululla vuosina 2009–2011.