Tuttu maisema näyttää erilaiselta, kun sitä katsoo eri vuodenaikoina, läheltä tai kaukaa. Keskiöön nousevat uudet, yllättävätkin yksityiskohdat ja maiseman tutut elementit saavat näkökulmasta riippuen tuoretta painoarvoa. Samoin tapahtuu, kun ikääntyessä tutkii elämäänsä.
Poikkean Punavuoren Roballa kello- ja kultasepänliikkeeseen korvakoruni ongelman takia. Kelloseppä tutkailee häneltä ostamaani korua ja jututtaa siinä ohessa minua. Häntä kiinnostaa menneisyyteni ja puuhasteluni. Kerron kirjoittavani omaelämäkerrallista kirjaa. Mies valpastuu, nostaa katseensa korusta, tempaa luupin silmästään ja tuijottaa minua. Hän sanoo hymähtäen: ”Pukeudut boheemisti punaiseen lippalakkiin, mutta mitä sinun elämässäsi on niin merkillistä, että siitä kannattaa kirjoittaa kirja?” Mykistyn hetkeksi, mutta vastaan: ”Totta! Lippalakki on suoraan Pariisin Montmartrelta ja mitä elämääni tulee, ainakin se on ainutkertainen!”
