Onko kirjallisuus kuin peritty kaappikello, jota kukaan ei halua nurkkiinsa?
Olemme eläneet yli 500 vuotta Gutenbergin laajenevassa galaksissa, jossa painettu kirja on ollut hallitseva, palvottu, pelätty ja kiistaton sivistyksen ja tiedon välikappale. Nyt hengitämme Googlen keuhkoilla ja kirjallisuuden galaksi etääntyy kauas historiaan.
Annamme päivittäin periksi digitaaliselle tarjonnalle, palvelujen ja maailman yksinkertaistamiselle. Kun jätämme käyttämättä kirjastojen ja kirjakauppojen palveluita, ajattelemme, ettei asialle voi oikein mitään. Niinhän muutkin tekevät.
Ajattelemme kirjallisuuden ja kielen loppua. Pelkäämme yhden elämänmuodon loppua. Se näyttää olevan monella tasolla jo toteutumassa eikä huolemme voi sitä estää. Kirja ei ole enää taikakalu, joka vie meidät sivistykseen ja yhteiskunnalliseen arvostukseen. Se ei ole ensisijainen tiedon ja nautinnon lähde, sillä tarjontaa on kaikilla aloilla riittävästi. Tietoa saa googlaamalla ja monet pitävät Netflix-sarjoja tai pelejä uutena kirjallisuutena. Onko kirjallisuus kuin peritty kaappikello, jota kukaan ei halua nurkkiinsa?
Lukemisen aika on monitahoinen analyysi, puhuttelevasti ja haastavasti kirjoitettu ajankuva ja ohittamaton tietopaketti 2000-luvun kustannus- ja lukemistilastoista.
