Tekijä: Mikko Niemelä; Lauri Kokkinen; Jutta Pulkki; Arttu Saarinen; Liina-Kaisa Tynkkynen (toim.) Kustantaja: Tampere University Press. TUP (2015) Saatavuus: Loppuunmyyty.
EUR 59,40
Aluetason kuntoutusjärjestelmä -Rakenne, organisaatio ja toiminta palvelujen saatavuuden näkökulmasta
Jutta Pulkin väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin aluetason kuntoutusjärjestelmän rakennetta ja organisointia sekä kuntoutuspalvelujen käyttöä yhden sairaanhoitopiirin alueella. Aluetason kuntoutusjärjestelmän muodostamisen tarvetta ja edellytyksiä tarkasteltiin erityisesti kuntoutuspalvelujen saatavuuden näkökulmasta. Kuntoutuksen järjestäminen on Suomessa usean eri hyvinvoinnin osajärjestelmän tehtävä. Tämän hajautuneen kuntoutusjärjestelmän ongelmista on puhuttu jo usean vuosikymmenen ajan, mutta empiiristä tutkimusta järjestelmän kokonaisuuden toimivuudesta ja kuntoutuspalveluiden kohdentumisesta ei ole juuri tehty.
Tutkimuksessa käytettiin sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Tutkimusaineisto koostui haastatteluista, osajärjestelmien asiakirjoista sekä kuntoutuspalvelujen käyttöä vuosina 2004 ja 2005 kuvaavista rekisteritiedoista. Tutkimus koostui neljästä osatutkimuksesta.
Tutkimustulosten mukaan yhteistä aluetason kuntoutusjärjestelmää ei ole toiminnallisena kokonaisuutena hahmotettavissa, Kuntoutuksen alueellisen kokonaisuuden kehittäminen tai koordinointi ei ollut minkään tahon vastuulla. Eri tahojen asiakirjoista ei löytynyt samansuuntaisia tavoitteita. Yhteiset tavoitteet ajatellaan olevan edellytyksenä yhteisen järjestelmän muodostamiselle.
Tutkimus osoitti väestöryhmien välisiä eroja palvelujen käytössä sekä palvelujen käytön kasautumista pienelle käyttäjäryhmälle. Kuntoutuspalvelut jakautuivat epätasaisesti alueen kuntien välillä suhteessa kuntien asukkaiden väestötason tarpeisiin. Suurimmat palvelujen käyttäjäryhmät olivat naiset ja työikäiset, erityisesti 50–57 -vuotiaat. Palvelujen käyttö laski jyrkästi nuorilla eläkeikäisillä, nousten taas noin 75 -vuotiailla. 9 % kuntoutujista käytti kahden tai useamman osajärjestelmän palveluja kahden vuoden aikana. Nämä ”moni-asiakkaat” käyttivät noin neljänneksen kaikista kuntoutuspalveluista. Kuntoutuksen osajärjestelmistä kuntien tuottamia kuntoutuspalveluja käytettiin eniten.
Tutkija pohtii lopuksi aluetason kuntoutusjärjestelmän muodostamisen mahdollisuuksia. Aluetason järjestelmän tarve nousee tutkijan mukaan palvelujen saatavuuden turvaamisen tarpeesta yhdenvertaisesti alueen väestölle. Mikäli kuntoutusjärjestelmää halutaan kehittää yhtenäisemmäksi, tulee ottaa huomioon kuntoutuksen osajärjestelmien erilaiset kehityshistoriat, lainsäädännöt, toimintalogiikat, organisaatiorakenteet ja hallintakeinot. Lisäksi olisi otettava huomioon eri toimintojen ja kuntoutuspalvelujen vaatimat erilaiset organisointirakenteet ja koordinointitavat. Lopulta palvelujen saatavuuden turvaamiseksi muodostettava aluetason kuntoutusjärjestelmän kokonaisuus tulisi todennäköisesti näyttämään hybridiltä rakenteelta sisältäen sekä eriasteisesti keskitettyjä ja hajautettuja, että eri tavoin koordinoituja toimintoja.
