Tutkimuksessa selvitetään millainen päätöksenteon ja vaikuttamisen paikka Suomen Keskusta puolueena on. Keskustan sisäistä päätöksentekoa tarkastellaan jäsenistölle suunnatun postikyselyn, ammattipoliitikkojen teemahaastattelujen ja puolue-elinten pöytäkirjojen pohjalta. Tutkimus ulottuu 1990-luvun EU-päätöksenteon ja ns. työreformiprosessin kautta puolueen tämän päivän päätöksentekokäytäntöihin. Tutkimuksessa selvitetään myös keskustan jäsenistön poliittista osallistumista, yhteiskunnallisia asenteita sekä suhdetta ammattipoliitikkoihin ja puolueeseen.
Tutkimus avaa näkymiä paitsi yksittäisen puolueen sisäiseen toimintaan myös yleisemmin niihin tekijöihin, joilla on vaikutusta kansalaisten poliittiseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen puolueissa. Tätä kautta tutkimus yhdistyy osaksi parlamentaarisen demokratian nykytilaa ja tulevaisuutta koskevaa keskustelua. Tutkimus on ensimmäinen sekä ammattipoliitikkojen että jäsenistön näkemyksiin perustuva kokonaisesitys puolueen sisäisestä päätöksenteosta Suomessa.
Tutkimus osoittaa, että keskustan sisäinen päätöksentekojärjestelmä on rakenteellisesti ja toiminnallisesti kaksiosainen. Yhtäältä on aktiivijäsenistön varassa toimiva kenttäorganisaatio ja toisaalta ammattipoliitikkokeskeinen valtakunnallinen toiminta. Jäsenistön enemmistö ja ammattipoliitikot toimivat samassa puolueessa, mutta entistä enemmän eri kentillä. Työnjako on johtanut vaikutusvallan kasaantumiseen ammattipoliitikoille ja erityisesti puheenjohtajalle ja hänen ympärillään olevalle ydineliitille. Samalla etäisyys jäsenistöön on kasvanut.
Keskustan jäsenistö on poliittisen osallistumisen, osaamisen ja ammattiryhmärakenteen osalta varsin heterogeeninen. Jäsenistöä kokonaisuutena tarkasteltaessa millään ammattiryhmällä ei ole ylivertaista edustusta puolueessa, ja yleisistä käsityksistä poiketen maataloustaustaiset jäsenet toimivat puolueessa keskimääräistä passiivisemmin. Aktiivisin ja vaikutusvaltaisin osa jäsenistöä (ns. militanttijäsenistö) on keskimääräistä miesvaltaisempaa, korkeammin koulutettua ja ammatillisesti hyvin sijoittunutta. Keski-ikäisten osuus aktiivisimmassa jäsenistössä on korkea. Myös puolueen järjestöllisessä toiminnassa on selkeää eliittikeskeisyyttä.
Vaikutusvalta-arvioinnissa puolue-elimistä esiin nousee puoluehallituksen työvaliokunta, jolla on merkitystä keskeisten poliitikkojen keskusteluareenana ja puolueen operatiivisena toimijana. Puoluekokouksen merkitys korostuu puoluejohdon valintamenettelyn kautta. Puoluehallituksen ja -valtuuskunnan roolia poliittisessa päätöksenteossa voidaan pitää vähäisenä. Varsinaisen puolueorganisaation ulkopuolelta puolueen päätöksentekoon vaikuttavat edellä mainitun ydineliitin lisäksi eduskuntaryhmän keskeiset henkilöt ja erityisesti ryhmän puheenjohtaja.
Puolueen ulkopuoliset tilannetekijät, politiikan henkilöityminen ja mediasidonnaisuus vaikuttavat voimakkaasti keskustan sisäiseen päätöksentekoon. Puolueen toiminta on puheenjohtaja- ja eliittikeskeistä, ja puolueen toimenpiteiden onnistumista arvioidaan lyhyellä aikavälillä nimenomaan mediajulkisuuden kautta. Varsin massiivinen jäsenistö vaikuttaa puolueen "perusominaisuutena" sisäiseen päätöksentekoon. Jäsenistöllä on keskeinen rooli paikallis- ja maakuntatason politiikassa sekä puolueen järjestö- ja vaalityössä. Lisäksi jäsenistön yksimielisen myönteinen asennoituminen keskustan perinteisiin alue- ja maatalouspoliittisiin tavoitteisiin vahvistaa jäsenistön asemaa puolueessa.
Tutkimuksessa tarkastellut päätöksentekoprosessit osoittavat, että puheenjohtajavetoinen eliitti voi käytännössä tehdä jäsenistön mielipiteiden vastaisia päätöksiä. Toistuva jäsenistön näkemysten ohittaminen aiheuttaa kuitenkin legitimiteettiongelmia, jotka viime kädessä realisoituvat puoluekokouksen puheenjohtajavalinnoissa. Puolueen keskeisimmät päätöksentekijät eivät ole riippumattomia jäsenistöstä.