Tutkimus analysoi Richard Wagnerin Lohengrinin (ensi-ilta, 1850) esitys- ja vaikutushistoria 1900-luvulla Saksassa ja Neuvosto-Venäjällä. Romanttisessa oopperassa mystinen joutsenritari Lohengrin saapuu keskiaikaiseen Brabantiin, jossa kansa ottaa hänet vastaan ihmeenä ja vapahtajana. Lohengrin oli yksi Adolf Hitlerin lempioopperoista.

Analysoimalla Lohengrinin vaikutusta tutkimus pyrkii valaisemaan laajempaa ja monimutkaisempaa aihetta: kuinka Wagnerin ajattelu ja taide kietoutuivat radikaaliin saksalaiseen nationalismiin 1800-luvun lopulla, jonka huipentuma oli Hitlerin Kolmas valtakunta. Toisaalta tutkimus valaisee myös sitä, millä lailla Lohengriniin suhtauduttiin 1900-luvun toisessa radikaalissa yhteiskuntakokeessa, Venäjän ja Itä-Saksan (DDR) sosialismissa. Analyysi saman tekstin (Lohengrin) eri näyttämötulkinnoista ja niiden vastaanotosta avaa vallitsevia yhteiskunnallisia asenteita, tabuja, arvoja ja toiveita.

Tapaus I paneutuu muutaman Lohengrinin nationalistisen kohtauksen vastaanottoon Saksassa. Painopiste on äärinationalistisissa projektioissa 1800-luvun lopun hurraa-patriotismista kansallissosialismiin.

Tapaus II suuntaa huomion Heinz Tietjenin ylistettyyn Lohengrin-ohjaukseen Bayreuthin festivaaleilla Kolmannessa valtakunnassa vuonna 1936. Tutkimus analysoi tapaa, jolla Tietjenin ohjaus heijasti kansallissosialistista ideologiaa.

Tapaus III analysoi Lohengrinin suhdetta Neuvostoliiton ja Itä-Saksan sosialismiin. Tutkimus tarkastelee teoksen ristiriitaista suhdetta dogmaattiseen sosialistiseen kulttuuripolitiikkaan, jonka ihanne oli (sosialistinen) realismi. Toinen teema on Lohengrinin ongelmallinen suhde Saksan Demokraattiseen Tasavaltaan ja sen antifasismiin.

Tapaus IV analysoi Peter Konwitschnyn Lohengrin-ohjausta Hampurissa 1998. Teos oli sijoitettu koululuokkaan ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä. Konwitschnyn tulkinta mahdollistaa analyysin tavoista, joilla moderni, dekonstruktiivinen oopperaohjaus voi lähestyä Lohengrinin kaltaista ristiriitaista oopperaa.

Tutkimus haastaa yleisen ja yksinkertaistetun narratiivin Wagnerista Hitlerin ja kansallissosialismin edeltäjänä. Vaikka Lohengrinissa oli irrationaalisia piirteitä, jotka ajankohtaistuivat Kolmannessa valtakunnassa, Wagnerin teoksen ja kansallissosialismin suhde on paljon monimutkaisempi. Lohengrinin utooppiset piirteet kiehtoivat myös vasemmistoa.

Tärkeimmät primäärilähteet ovat saksalainen arkistomateriaali sekä sanoma- ja aikakauslehdet.