Paavo Heiskanen; Päivi Kaakinen; Jukka Lehtonen; Mika Leikas; Jorma Tahvanainen; Maria Palmén (toim.) Schildts & Söderströms (2019) Pehmeäkantinen kirja
Aulikki Kauppila; Aino Anttila; Antti Autio; Juha Fagerholm; Juha Raisio; Jaakko Saarinen; Jukka Lehtonen; Katja Uski Metsäkustannus Oy (2021) Pehmeäkantinen kirja
Kirkkonummen Kantvikin historia avautuu laajasti tässä kotiseutukirjassa, johon on aineistoa kerätty noin 20 vuoden ajan. Merkittävä osa uutta kirjaa esittelee Neuvostoliiton vuokra-aikaa sotien jälkeen. Kantvik-teoksen on kirjoittanut Jukka Lehtonen.
Kirjassa esitellään Kantvikin ja sen lähialueiden historiaa 384 sivun sekä 426 kuvan ja kartan voimin. Tarinoita kirjasta löytyy noin 480. Tärkeässä osassa kirjassa on Porkkalan vuokra-aika, josta kerrotaan lähes sadan sivun verran.
Mielenkiintoinen yksityiskohta Kantvikin historiassa on muun muassa se, että alueella kuvattiin kolmea eri elokuvaa Porkkalan palautuksen jälkeen. Niissä haluttiin hyödyntää neuvostotyylistä ympäristöä. Yksi elokuvista oli ”Verta käsissämme”, jossa suomalainen sotavankijoukko marssii vapauteen Vorkutan leiriltä. Todellisuudessa kohtaus on kuvattu Edisin talon pihassa ja edessä näkyy Upinniementie. Merkillinen sattuma on, että Neuvostoliiton tunnetuimpiin kuuluneen Vorkutan vankileirin rakentamisen johtaja toimi myöhemmin Porkkalan vuokra-alueen rakennustoiminnan johtajana. Elokuvassa esiintyivät sen ajan kirkkaimmat elokuvatähdet Tauno Palo, Jussi Jurkka ja Elina Pohjanpää. Elokuva perustuu Mika Waltarin romaaniin. Elokuva joutui vuonna 1958 sensuurin saksimaksi ennen kuin se saatiin esittää.
Kirjassa tehtaiden ja uuden asutuksen muodostuminen 1950-luvun jälkeen ovat oma suuri tarinansa.
Yksi Kantvikin seutua itsenäisyyden alkuvuosina vaurastuttanut tekijä oli pirtun salakuljetus. Sen tuomia rahoja sijoitettiin maatalouteen, ja rakennuksia saatiin kuntoon. Toiminta ei ollut vähäistä. Strömsbyn tytär Anita Aarnio vitsaili, että seudun viinakanistereista olisi saanut helposti ketjun Upinniemen kärkeen saakka.
”Kantvikin kautta salakuljetettiin maihin paljon pirtua, ja poliisit katsoivat asiaa jotenkin läpi sormien. Kartanon vieressä oli pitkä ja tuuhea kuusiaita. Salakuljettajat olivat rannassa, ja poliisi puhalsi pilliin jo mäellä tullessaan. Salakuljettajat ryntäsivät karkuun aidan yhtä puolta ja poliisi meni rantaan toista puolta. Kukaan ei siis nähnyt mitään, ja kaikki oli hyvin”.
Kirjassa on runsas kuvitus, 426 valokuvaa ja karttaa.
