Lammilaisten arkeen tutustutaan vuonna 1910, jolloin Lammi tunnettiin maan huomattavimpana pellavapitäjänä, Suomen alue kuului Venäjän keisarikuntaan ja venäläistämistoimet herättivät ihmisissä huolta.
Maaseudulla asuttiin monin paikoin vielä suurissa ryhmäkylissä, elanto saatiin pääosin maanviljelystä ja puolisoa ei etsitty juuri naapuripitäjää kauempaa. Sähkövalon, puhelimen, kylvökoneen ja traktorin kaltaiset keksinnöt olivat vielä todellisia harvinaisuuksia.
Teoksen pääosassa ovat tavalliset lammilaiset talolliset, torpparit, käsityöläiset, rengit, piiat, opettajat, kauppiaat, itselliset ja mökkiläiset perheineen.
1900-luvun alussa heidän arkeaan luonnehtivat maatalouden voimakas uudistuminen, metsähakkuiden yleistyminen, kansakoulujen rakentaminen, nuorisoseura- ja raittiusaatteiden leviäminen, kulttuuri- ja urheilutoiminnan vilkastuminen sekä työväenyhdistysten perustaminen.
Venäjän sortotoimenpiteet, eduskuntauudistus ja puoluepolitikoinnin kiivastuminen vaikuttivat paljon myös tavallisten hämäläisten arkeen. Elämä maaseudulla oli ollut pitkään varsin yhdenvertaista, jolloin kylänraitilla ei tehty suurta eroa isäntäväkien ja työväestön välillä.
Vuoden 1905 suurlakko, poliittisten yhdistysten perustamiset ja puoluelehtien kirjoitukset lietsoivat kansan jakautumista kahteen osaan. Monet entiset ystävät alkoivat nähdä toisissaan vihamiehiä.
Teos on rakennettu monipuolisesta lähdeaineistosta, jonka avulla lukijalle luodaan mahdollisimman autenttinen tunnelma ja rekonstruktio vuodesta 1910. Tyylikeinona käytetään ns. historiallista preesensmuotoa, jolloin vuoden 1910 tilannetta tarkastellaan ikään kuin dramatisoiden nykyhetken silminnäkijän näkökulmasta.
