Tieteellisen kirjoittamisen konventiot ovat murenemassa, tai ainakin monentumassa. Tiedeteksti ei välttämättä ole enää standardimallinen artikkeli tai tutkimusraportti, vaan se olla tarina- tai runomuotoinen tai muistuttaa vaikkapa novellia tai dekkaria. Tilanne on haasteellinen. Tutkijoilla on enemmän vapauksia valita erilaisten kirjoitustapojen ja lajityyppien välillä. Toisaalta on pakko valita – ja valintoihin liittyy aina riskinsä. Selkeiden konventioiden murtuessa on vähemmän takeita onnistumisesta. Myös tutkimustekstien lukijat saattavat joutua ymmälle: onko tämä enää tiedettä? Tutkija kertojana -artikkelikokoelma toimii foorumina kokeelliselle tieteelliselle kirjoittamiselle. Sen sisältämät kirjoitukset keskustelevat monitahoisesti tutkimusprosessista, tutkimukseen osallistuvien subjektiudesta ja tunteista sekä toisenlaisesta kirjoittamisesta. Teos on kirjoitettu tutkimuksen kertomisen tavoista kiinnostuneille tutkijoille ja opiskelijoille yliopistojen humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla, taidekorkeakouluissa ja sosiaali- ja kasvatusalan oppilaitoksissa. Se haastaa lukijansa pohtimaan tieteellisen kirjoittamisen konventioita ja kokeilemaan omia rajojaan.
