Suomen Keskustan historian kuudes osa kuvaa puolueen kehitystä 1980-luvulta 1990-luvulle poliittisen kentän murroksen ja yhteiskunnallisen muutoksen paineissa. Miten entisenä Kekkosen puolueena tunnettu keskusta selvisi vallanvaihdoksesta tasavallan huipulla ja sen tuomista muutoksista?
Aikalaisten oletuksena oli, että keskustapuolue menettäisi vahvat asemansa maan politiikassa Kekkosen valtakauden päätyttyä. Järjestörungon ytimen muodosti yhä vähenevä maaseutu- ja maatalousväestö, ja riitaisa presidenttiehdokkaan valintaprosessi oli jakanut puolueen voimakkaasti kahtia. Puolue lähti kuitenkin nopeasti yhtenäistymään, ja vuonna 1980 valitun uuden puoluejohdon, Paavo Väyrysen ja Seppo Kääriäisen, johdolla alkoi puolueen uusi nousu. Värikkäiden poliittisten käänteiden, tahtopolitiikan ja uudistumisen myötä puolue nousi maan suurimmaksi vuoden 1991 eduskuntavaaleissa.
Puolueorganisaation alkuperäislähteisiin pohjaava tutkimus tuo uutta tietoa paitsi Suomen sisäpolitiikasta ja puoluekentän muutoksesta 1980-luvulla myös maan Neuvostoliitto-suhteeseen vahvasti kietoutuneesta ulkopolitiikasta. Samalla se avaa laajemman ja syvemmän näkökulman Suomen poliittiseen kenttään sekä puolueiden ja ajan keskeisten poliitikkojen päämääriin ja keskinäisiin valtataisteluihin.
