Jarkko Koukkunen tarkastelee Suomen historian alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan poltetun maan taktiikan kehitystä ja käyttöä talvisodassa. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka Suomi ryhtyi kehittämään poltetun maan taktiikan käytön periaatteita itsenäisyyden alkuvuosina osaksi suomalaista sotataitoa sekä kuinka näitä periaatteita sovellettiin talvisodan aikana käytäntöön. Tutkimus tuo esiin, millä tavalla suomalaisjoukot käyttivät poltetun maan taktiikkaa ja suomalaisia maasto- sekä ilmasto-olosuhteita hyväkseen pyrkiessään estämään maahan tunkeutunutta puna-armeijaa etenemästä syvemmälle Suomeen.
Maantieteellisesti tutkimuskohteena ovat sotatoimien kohteeksi joutuneet itärajan alueet Karjalan Kannakselta Petsamoon. Käsiteltävät alueet on jaettu Karjalan Kannakseen, Pohjois-Suomeen ja niin sanottuun Karjalan operaatioalueeseen, joka käsittää Laatokan Karjalan sekä Pohjois-Karjalan itäiset raja-alueet. Koukkunen vertaa ja analysoi tutkimuksessaan hävitystoiminnan toteutusta näillä alueilla sotilasmaantieteellisen tutkimustraditioon perustuen.
Sodanaikaista poltetun maan taktiikan soveltamista käsitellään tutkimuksessa esimerkkitapausten ja laajan kartta-aineiston avulla. Niiden avulla selvitetään, miten hävitystoimintaa valmisteltiin ja toteutettiin, mitä sen tavoitteet olivat sekä millaisia olivat poltetun maan taktiikan vaikutukset puna-armeijan toimintaan. Tutkimuksessa tarkastellaan hävitystoiminnan strategisia, operatiivisia ja taktisia vaikutuksia. Eri alueista laaditut kartat kuvaavat yksityiskohtaisesti hävitystoimien toteutusta. Niiden avulla muodostuu kokonaiskuva mittavimmistakin tapahtumakokonaisuuksista.
