Satumetsä on meidän kaikkien sydämissä. Se on nurkan takana, takapihalla ja se siintelee kaukana pellon laidalla. Siellä vallitsee ystävyys ja rauha. Aurinko paistaa sen kummuille ja niityille ihan kaiken aikaa.
Siellä jossain täyttyy Myllylampi koskena kuohuvasta purosta. Se kulkee läpi Satumetsän ja saa alkunsa Sysimetsän suosta. Lammen rannalla on hiekkatöyräs, johon mäyrä on aikoinaan kaivanut kumppaninsa kanssa yhteisen kolon. Sinne hämärään onkaloon sen kumppani synnytti kaksi mäyrän penikkaa.
Joskus purossa oli ollut mylly, mutta nyt siitä on jäljellä vain pato. Lammen keskellä on saari ja saaressa Vessen kaislakeko. Vesse on kummajainen, jonka kohkailu kummeksuttaa mäyrän poikia. Eräänä aamuna ne päättävät ottaa selkoa.
Mutta sitä vartenhan ystävät ovat, että niiden kanssa voi jakaa murheensa, tuumii mäyrä, kun se kevein tassuin loikkaa puron yli. Elämä on yllätyksellistä ja niin yllättyy mäyräkin. Kolo on typösen tyhjä, ei jälkeäkään rakkaista pojista ja ne ovat sentään sen elämän tarkoitus.
