Irjan ihmekirja ovat virkistävää, puhuttelevaa ja hauskaakin luettavaa. Kirja koostuu lyhyistä tarinoista eli arjen ihmeistä, joita polioon sairastunut Irja on kokenut elämänsä aikana. Kirja on elävästi kirjoitettu.

Tämän kirjan kirjoittaja, Irja Haapiainen (88), on asunut Helsingissä jo yli 55 vuotta. Hän syntyi vuonna 1932 Ristiinassa. Perheen koti oli metsätaipaleen takana kilometrien päässä maantieltä. Vaikka koti ei ollut suuren suuri ja elämäkin oli niukkaa, kirjoittaja muistelee lapsuuttaan hyvänä ja turvallisena. Äiti oli viisas kasvattaja ja isä ahkera työmies.

Kouluun Irja kulki viiden kilometrin matkan aamuin illoin kävellen ja talvella hiihtäen. Siihen aikaan kansakoulu kesti kuusi vuotta. Koulun jälkeen alkoi piikatyttövuosien jakso ensin kotiseudulla, sitten Helsingissä. Sitten hän sairastui vakavasti. Vuosia myöhemmin Irja Haapiainen kävi ammattikoulua Järvenpäässä sekä opiskeli Helsingin Raamattukoulun työntekijälinjalla ja teologisessa seminaarissa. Siellä alkoi vuosia jatkunut Uuden testamentin kreikan opiskelu.

Jo ennen Helsingissä asumisen aikoja kirjoittaja oli opiskellut kirjeopistossa englantia ja pikakirjoitusta, josta oli hyötyä opiskeluaikana. Sittemmin hän kiinnostui vielä ranskan kielestäkin ja opiskeli sitä työväenopistossa vuosia. Runojen kirjoitteleminen alkoi jo kansakoulussa ja jatkui Helsingin-vuosina työväenopiston kynäilypiirissä.

Irja Haapiaiselta on ilmestynyt aiemmin kaksi runokirjaa, Minulla on elämä suojeltavana (1986) ja Näe minut ihmisenä tässä (2013). Runoja hän kirjoittaa edelleenkin.