Valtimonkovettumataudin eli ateroskleroosin pohjalta syntyvät sydän- ja verisuonisairaudet ovat edelleen suomalaisten yleisimpiä kuolinsyitä. Ateroskleroosi on monitekijäinen sairaus, jonka kehittymiseen vaikuttavat elintapoihin ja ympäristöön liittyvien vaaratekijöiden lisäksi etenkin nuorena sairastuvilla perintötekijät. Väitöskirjatyössä selvitettiin ehdokasgeeni- ja assosiaatiotutkimuksen keinoin elimistön rasvojen kuljetukseen vaikuttavan valkuaisaineen, apolipoproteiini E:n (apoE), perinnöllisen vaihtelun yhteyttä ateroskleroosin eri ilmenemismuotoihin. ApoE:stä tunnetaan kolme yleistä alleelia (e2, e3 ja e4), joista yksilö perii toisen äidiltään ja toisen isältään. Alleelien yhdistelminä voi siten muodostua kuusi erilaista genotyyppiä.
Tutkimuksessa käytettiin kahta ruumiinavaus- ja kahta kliinistä tutkimussarjaa, joista määritettiin apoE-genotyyppi yhteensä yli 1000 suomalaispotilaalta. Ruumiinavauksen yhteydessä mitattiin sepelvaltimoiden ja aortan ateroskleroottisten plakkien vaikeusaste ja pinta-ala sekä suolilievevaltimoiden seinämän sisemmän elastisen levyn aukkojen määrä. Ensimmäisessä kliinisessä aineistossa kaulavaltimoiden seinämän paksuus mitattiin ultraäänilaitteella. Toisessa kliinisessä tutkimuksessa nuorille miehille, joilla oli koholla oleva veren kolesterolipitoisuus, annettiin kuuden kuukauden ajan kolesterolilääkettä eli pravastatiinia 40 mg/vrk. Potilailta mitattiin PET-laitteistolla sepelvaltimoiden toiminta ennen ja jälkeen lääkehoidon. Lisäksi väitöstyössä kehitettiin menetelmä, jolla apoE-genotyyppi voidaan määrittää potilaan itse poskenlimakalvolta ottamasta ja laboratorioon postittamasta DNA-näytteestä.
ApoE-genotyypin e4/3:n, jota vajaa kolmannes suomalaisistakin kantaa, havaittiin olevan yhteydessä laajempaan ja vaikeampaan sepelvaltimoiden ateroskleroosiin kuin muut genotyypit. Tämä tuli esiin nimenomaan nuorilla ja keski-ikäisillä miehillä, mutta ei vanhemmilla (>53 vuotiailla) miehillä. Genotyyppi e4/3 liittyi myös suolilievevaltimoiden elastisen levyn aukkojen määrän lisääntymiseen, mikä saattaa selittää osaltaan genotyypin yhteyden suurentuneeseen ateroskleroosiriskiin. Kaulavaltimoissa apoE-genotyyppi e3/2 näytti suojaavan varhaisilta seinämämuutoksilta, mutta sepelvaltimoissa tai aortassa vastaavaa ei havaittu. Kuuden kuukauden kolesterolilääkitys paransi sepelvaltimoiden toimintaa vain niillä miehillä, joilla oli apoE-genotyyppi e3/3. Aiempien ja myös tämän työn tulosten perusteella suuremman sepelvaltimotaudin riskin omaavat apoE-genotyypin e4/3 kantajat eivät valitettavasti hyötyneet lääkityksestä.
Tutkimus vahvisti apoE:n perinnöllisen monimuotoisuuden osuutta ateroskleroosin kehittymisessä etenkin nuorilla ja keski-ikäisillä miehillä. ApoE-genotyyppi näytti myös muuntelevan lääkehoitovastetta. Tulevaisuudessa apoE-genotyypin määritys osana laajempaa “geenikarttaa” saattaa osoittautua tärkeäksi ennaltaehkäisytoimien kohdistamisessa ja valinnassa.