Olipa kesä kerran -pienoisromaani esittelee epäinhimillisiä oloja Hennalan vankileirillä vuonna 1918 nuoren Iitukan eli kirjailija Ida Maria Saarisen näkökulmasta. Vuonna 1991 kuolleen kirjailijan jäämistöstä vuosia myöhemmin löytynyt teos julkaistiin postuumina, koska sen nähtiin kuuluvan oleellisesti Suomen satavuotiseen historiaan ja Naantalin kulttuurihistoriaan.

Nuori ja köyhistä oloista tuleva Iitukka menee töihin punakaartin muonituspuolelle saadakseen päivittäin lämpimän ruuan ja pysyäkseen hengissä. Huhtikuussa alkaa matka Hennalan vankileirille, jonka oloja Saarinen kuvaa tarkasti ja runollisesti. Vaikka aihe on armoton, teksti on kerrassaan kaunista. Iitukka saa tuomion avunannosta valtionpetokseen. Nuoren ikänsä vuoksi hänen kolmen vuoden kuritushuonetuomio muutetaan ehdonalaiseksi ja hän vapautuu vankileiriltä syksyiseen iltaan ihmetellen, oliko maailmassa todella ollut kesä. Luonnonmeno ei ollut järkähtänyt siitä kauheudesta, jota ihmiset toisilleen sinä aikana tekivät.