Miksi hyvinvoiva "kansan"talous ei tuota hyvinvointia kaikille? Miksi sosiaalipolitiikan toimintaedellytyksiä on 1990-luvulta lähtien kiristetty, vaikka samaan aikaan on tehty lähes kaikki mahdollinen talouden toimintamahdollisuuksien hyväksi? Miksi ihmisten ääni ei kantaudu sinne, missä sosiaalipolitiikan suunnasta ja ihmisten elinehdoista päätetään?

Tässä kirjassa tunnetut suomalaiset sosiaalipolitiikan tutkijat kirjoittavat ajankohtaisista sosiaalipoliittisista epäkohdisa kukin omalla persoonallisella tyylillään. Mikä ajassamme oikein on vialla, kun tehokkuusvaatimukset kasvavat ja kilpailuttaminen kiihtyy, universalismi köyhtyy ja kutistuu, perusturva on riittämätön, vanhukset unohdetaan koteihinta, rikos- ja päihdekierteessä elävien ongelmiin ei löydetä ratkaisua, huono-osaoset syrjäytyvät jopa sosiaalityöstä, maatalouden rakennemuutoksen sosiaaliset seuraukset sivuutetaan, kotiäitiyttä ei arvosteta, huostaanottoprosessien epäkohtiin ei saada korjausta ja osallisuusretoriikka on irtaantunut todelisuudesta?