Mikä yhdistää Michael Cainea, Diane Keatonia, Charles Bronsonia ja Omar Sharifia? Entä John Hustonia, Warren Beattya ja David Leania? Kyseiset elokuvatähdet ja legendaariset ohjaajat ovat kaikki tehneet elokuvaa Suomessa - yhdessä Åke Lindmanin kanssa.
Suomi ja suomalaiset pääsivät mukaan ulkomaiseen elokuvaan jo varhain; ensimmäiset tekijävieraat toivat kameransa tänne 1910-luvun lopulla. Kansainvälinen kiinnostus heräsi toden teolla sotien jälkeen, jolloin täkäläiset tuotantoyhtiöt isännöivät filmiryhmiä niin idästä kuin lännestä. Hollywood saapui Suomeen 1960-luvun puolivälissä, kun Joensuun liepeillä tallennettiin Tohtori ivagon talvimaisemia. Romanttinen vallankumouseepos oli alkusoittoa Suomen tulevalle vakioroolille itäisen naapurimaan sijaisnäyttelijänä. Senaatintorin ympäristö sai kelvata Pietariksi ja Uspenskin katedraali Moskovan Kremliksi, kun Helsingin kaduilla käytiin kylmää sotaa 1970- ja 80-luvuilla. Rautaesiripun romahdettua myös vieraiden intressit muuttuivat: kamerat kääntyivät kohti pohjoista luontoa ja siitä voimansa ammentavaa suomalaista sielua.
Venäläiset, saksalaiset, amerikkalaiset, englantilaiset, ruotsalaiset ja japanilaiset ovat ilmaisseet näkemyksensä Suomesta ja suomalaisista elokuviensa kautta, joko tiedostaen tai tiedostamattaan. Vaikkei lopputulos ole aina "suurta elokuvataidetta" ollutkaan, kuva pienestä pohjoisesta kansasta on tallentunut filmille hurmaavan omaleimaisena, jopa omituisena.
