Ainutlaatuinen päiväkirjadokumentti poliittisen vangin kohtalosta suomalaisten vankileirillä.

Kirjan tapahtumat ovat itse elettyä historiaa viime sodan ajalta. Kuusankoskelainen Harry Verner Vuorinen pidätettiin valtiopetoksesta poliittisen aktivismin takia ja hänet vietiin Koveron syrjäiselle vankileirille. Tällä keskitysleirillä aseena ei ollut kaasu vaan nälkä ja silmittömän raaka kohtelu. Suomi on vaiennut näistä tapahtumista, jotka ovat kiistaton osa maamme historiaa.

Harry Vuorisen tarkat havainnot tuolta ajalta ovat korutonta kertomaa. Hän rekisteröi maailmansodan käänteitä ja kaunokirjallisesti elävällä kielellä erittelee omia havaintojaan ja kokemuksiaan. Elämä leirillä on äärimmäisen ankaraa. Ajatukset pyörivät ruoan, tai sen puutteen ympärillä. Suolla työskentelevät vangit syövät sammakoita ja käärmeitä, raaka peruna on erään kevään kohokohta. Kaiken kurjuuden keskeltä nousee päiväkirjamerkinnöissä myös lämpimiä muistoja, joista yksi on suomalainen keittiölotta. Inhimillisyys ei kuollut kokonaan edes ääriolosuhteissa.

Salme Vuorinen on koonnut tämän kirjan leirillä ja vankiloissa olleen miehensä Harry Verner Vuorisen 1.4.1941-27.9.1944 tekemistä muistiinpanoista. Kauan kadoksissa ollut päiväkirja, mustakantinen ruutuvihko löytyi sattumalta, kun jo kuolleen Vuorisen entiseen kerrostalokotiin tehtiin kellarimurto ja ryöstäjät hylkäsivät kadulle pienen laukun. Se piti sisällään pienen osan Suomen viime sodan historiaa. Päiväkirjojen kehyskertomus on huikea tarina kahden punaorvon, Salmen ja Harryn yhteisestä intohimosta parantaa maailmaa. Harryn vangitseminen katkaisi nuorten rakkaustarinan 15 vuodeksi, kunnes Harryn kohtaama traaginen onnettomuus saattoi heidät jälleen yhteen.