Vuoden 1918 sisällissodan jälkeen vankileireillä oli 80 000 punavankia varsin kurjissa olosuhteissa. Kapinaan osallistuneiden punakaartilaisten tuomioiden käsittelyä varten tynkäeduskunta sääti lain erityisestä valtiorikosoikeudesta.

Vankileireille perustettiin kaikkiaan 145 valtiorikosoikeuden osastoa. Hämeenlinnan vankileiri oli yksi maan suurimmista ja sinne sijoitettiin 20 oikeuden osastoa.

Vasta sata vuotta myöhemmin teol.tri Hannu Sorrille selvisi, että hänen isoisänsä oli toiminut syyttäjänä yhdessä Hämeenlinnan valtiorikosoikeuden osastoista, mutta pitkälti vaiennut asiasta.

Kirjoittaja päätti kaivaa valkoisen suvun ”luurangon” kaapista ulos ja ryhtyi selvittämään, miten näissä oikeudenkäynneissä kapinaan osallistuneita tuomittiin.

Isoisänsä osaston syytteiden ja tuomioiden tarkalla tarkastelulla Sorri osoittaa perustellusti, miten tuomioista on puuttunut johdonmukainen ja tasapuolinen linja. Punakaartin puuronkeittäjä on voinut saada yhtä ankaran rangaistuksen kuin rintamasotilas.

Hannu Sorrin kirja on monikerroksinen oikeushistorian teos, jossa kietoutuvat yhteen Hämeenlinnan paikallishistoria ja kansallinen historia yhdessä sukuhistorian kanssa.
Kuvitus: pääosin Hämeenlinnan kaupunginmuseon historiallisia kuvia.