Hannu Pohjannoro | Akateeminen Kirjakauppa

images, hommages on sarja miniatyyrimuotoisia kunnianosoituksia muutamille taiteilijoille, joiden teokset ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen; toki monia muitakin olisi voinut kuulua joukkoon. Halusin välttää musiikillisten tyylilainojen käyttöä, joten alusta alkaen päätin jättää säveltäjät kokonaan tämän sarjan ulkopuolelle. Valitsin miniatyyrieni kohteiksi abstraktin kuvataiteen edustajia ja viime vuosisadan merkittäviä tarinankertojia – tai oikeammin eräitä heidän teoksiaan.

Albersin töissä abstrakti ajattelu ilmenee hyvin paljaana: Kunnianosoitus neliölle -sarjaan kuuluu kymmeniä värivariaatioita kolmesta neliösommitelmasta (jotka nekin ovat toistensa variaatioita), ja neliöiden sijaan sarjan todelliseksi kohteeksi nouseekin väriyhdistelmien loputtomuus. Mondrianin teoksissa on samaa askeesia: valkoisella pohjalla mustien vaaka- ja pystysuorien linjojen verkostoon sijoittuu muutamia harkittuja värineliöitä. Malevichillakin on kuuluisat neliönsä, Musta ja Valkoinen, mutta myös ”suprematismeiksi” kutsumiaan tauluja, joissa erilaiset selkeärajaiset suorakulmiot, kiilat ja kaaret muodostavat dynaamisia asetelmia. Monissa Kandinskyn töissä muoto- ja värikirjo on edellisiä laajempi, muodot venyvät ja kaartuvat eivätkä aina ole selvärajaisia, samoin värit liukuvat ajoittain toisiinsa. Pehmeärajaiset, ikään kuin kelluvat värikentät ovat Rothkon myöhäistuotannon ydin. Pollockin roiskemaalauksissa taas värit ovat sekä erillään että yhdessä: väriroiskeista ja -viiruista muodostuu tiheä monikerroksinen verkosto.

Parhaissa tarinoissa todellinen ja epätodellinen kohtaavat jollakin kiehtovalla, määrittelyä pakenevalla tavalla. Ihmiselämän unenomaista yöpuolta edustaa luonnollisesti Kafka. Myös Harms on lyhyissä tarinoissaan vähintään yhtä raadollinen, mutta samalla avoimen absurdi (eräänkin tarinan minä huvitti itseään katselemalla ikkunasta putoilevia mummoja, kunnes kyllästyi). Calvinolla ja Borgesilla mennyt ja nykyinen, tapahtunut ja kerrottu toistuvasti risteävät: niinpä Calvinon ritari voi olla olemassa vailla ruumista, pelkällä tahdonvoimallaan, ja Borgesin puutarhassa tapahtuvat historian kaikki ajat yhtaikaa, on vain löydettävä oikea polku. Kundera puolestaan tuntuu kirjoittavan todellisen kohtaamisen mahdottomuudesta: esimerkiksi ihmiset rautaesiripun eri puolilta samalla kertaa sekä tapaavat että ohittavat toisensa.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa, että nämä eivät ole muotokuvia kuuluisista taiteilijoista, vaan henkilökohtaisia, vapaalla kädellä piirrettyjä musiikillisia välähdyksiä niistä maailmoista, joita heidän taiteensa levittää koettavaksi.

Hannu Pohjannoro


Instrumentation

fl +pic, cl+bcl, vln, vlc, pno


Shared 2nd prize at the 8th International Henri Dutilleux composition competition held in Saint-Pierre-des-Corps, France on January 22, 2017. The first and third prizes were not awarded.

Movements

1. Kazimir Malevitch, 2. Italo Calvino, 3. Piet Mondrian, 4. Milan Kundera, 5. Josef Albers, 6. Franz Kafka, 7. Wassily Kandinsky, 8. Jorge Luis Borges, 9. Jackson Pollock, 10. Daniil Kharms, 11. Marc Rothko