Tutkimuksen kohteena ovat helsinkiläisen, vasemmistoälymystöksi itsensä nimenneen ryhmän identiteettiprosessit yksilö- ja ryhmätasoilla. Ryhmään kuuluneet toimivat kulttuurin ja politiikan kentillä lehtien toimittajina ja avustajina, kirjailijoina ja poliitikkoina – 1930-luvulla SDP:n järjestöissä, sodan jälkeen SKDL:ssä ja SKP:ssä.
Intellektuelli-identiteetin pohdinnalla oli vasemmistoälymystölle paitsi suuri henkilökohtainen, myös yleisempi merkitys. Kysymys intellektuellien poliittisesta sitoutuneisuudesta leikkasi erityisesti kirjailijoiden tehtävästä ja asemasta käytyjä määrittelykiistoja. Tutkimus avaa myös näkökulmaa aikakauden luokkakysymyksiin, erityisesti työväenluokan ja ylempää yhteiskunnasta tulleiden intellektuellien suhteeseen. Yli kahden vuosikymmenen aikajänteeseen sijoittuvat intellektuelliksi valmistautuminen, 1930-luvun kiihkeän toiminnan vaihe, Etsivän keskuspoliisin ja Valtiollisen poliisin seurannan kohteeksi joutuminen, oikeudenkäynnit, vankeus ja sodan jälkeinen, uuden suunnan saanut toiminta.
