Turun yliopiston kasvatustieteiden laitoksen kasvatustieteen professori Arto Jauhiaisen juhlakirja hänen täyttäessään 60 vuotta.

Itsenäisyytemme aikana ja etenkin 1990-luvulta eteenpäin on suomalaisen koulutuspolitiikan puhe siirtynyt koulutusyhteiskunnan rakentamisesta oppimisyhteiskunnan ylistykseen. Oppimisesta on muodostunut avainkäsite globaalissa tietoyhteiskunnassa, jossa koulutuksen ilmiöt ja kysymykset hahmottuvat yhteiskunnallisen sijaan yksilöllisinä oppimisen kysymyksinä. Koulutuspoliittisen ilmaston muuttuessa myös korkeakoulutus on asetettu uusiin kehyksiin.

Suomi ei maailman ja Euroopan pienenä syrjäisenä periferiana voi enää outoine kielineen, kulttuureineen ja luonnonolosuhteineen globaalissa maailmassa ja tietotaloudessa toimia yksin, omin kansallisin päätöksin ja itsenäisesti, jos koskaan on voinutkaan. Maan aikanaan omaksuma pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli ja upea utopia kaikkien kansalaisten koulutuksellisesta tasa-arvosta ovat joutuneet lujalle koetukselle, vaikka pitkään onkin ainakin retoriikan tasolla sinnitelty niiden nimissä. Keskeinen kysymys kuuluukin, mikä on koulutuksen ja oppimisen uusi kohtalonyhteys ylikansallistuneessa globaalissa maailmassa.

Teoksessa hahmotetaan siirtymää kohti uutta, uljasta ja utopistista oppimisyhteiskuntaa kasvatushistorian, korkeakoulutuksen, yliopistotyön ja koulutuspolitiikan muutoksen näkökulmista. Miten on muuttunut se maailma ja ajattelutapa, johon koulutus tänä päivänä nojaa, miten siihen asemoituu korkeakoulutus, miten yliopistotyön uudet toimintamallit ja reaalikäytännöt jatkuvan arvioinnin alla, missä mennään maan aikuiskoulutus- ja yliopistopolitiikassa? Kirjassa pureudutaan 16 artikkelin voimin suomalaisen koulutusyhteiskunnan lähihistoriaan, tämän päivän ajankohtaisiin koulutuspolitiikan kysymyksiin sekä oppimisyhteiskunnan tulevaisuuden haasteisiin. Mitkä ovat ihmisten mahdollisuudet toteuttaa haaveitaan koulutuksen ja oppimisen avulla koko järjestelmän läpi lyövissä ankarissa ehdoissa?