Alussa oli tahra.


Tarkkaan ottaen läikkä japanilaisen lehmän nahassa.

Saksalaistaiteilijat Peng ja Hu olivat lomamatkalla ja huomasivat maaseudulla ajellessaan, että nahan kuvio muistutti muuatta maineikasta filmitähteä. Samalla he oivalsivat, että minkä tahansa tahran voi muuttaa vain muutaman pisteen ja parin viivan myötä joksikin aivan muuksi.
Ääriviivat antavat kahvitahrallekin olemuksen ja lumoavat niin silmän, käden kuin mielen.
Hirameki onkin taidetta kenelle tahansa meistä, sillä ääriviivojen etsiminen aloitetaan mitä yksinkertaisimmista läiskistä ja päädytään seitsemän luvun kautta freestyle-piirtelyyn laajoilla tahra-aukeamilla.

Ääriviivoittelu on värityskirjabuumin uusi suunta, lempeän anarkistinen ajanviete niille, jotka eivät pysy värikynineen valmiiksi vedettyjen rajojen sisällä.
Saksassa on syntynyt pienimuotoinen hirameki-hysteria, ja teosta myytin sen ilmestyessä viime vuoden lopulla vain muutamassa viikossa yli 20 000 kappaletta.

Saksalaistaiteilijat Peng ja Hu omistavat tiettävästi maailman merkittävimmän tahrakokoelman. Kerran vuodessa he esittävät uusimmat hankintansa seitsemälle johtavalle Hirameki-mestarille, läikkä läikältä ja tahra tahralta ajatuksiaan avaten.