Median digitaalisessa murroksessa sanomalehteä on alettu pitää pölyttyneenä uutisvälineenä. Samat mielikuvat liitetään etenkin painetun sanomalehden lukijoihin. Heidät kuvitellaan ikääntyneiksi, maalla asuviksi ja vähemmän koulutetuiksi kuin digitaalisten uutisten seuraajat.
Mä lehden luin -teos katsoo sanomalehteä ja sen murrosta lukijan näkökulmasta. Se selvittää yleisötutkimuksen keinoin, kuinka Karjalaisen ja Hämeen Sanomien lukijat muodostavat suhteen oman alueensa lehteen ja käyttävät sitä sen kolmella eri alustalla: paperilehtenä, digitaalisena näköislehtenä ja verkkolehtenä.
Kirja tuo esiin, kuinka eri tavoin journalismin tekijät ja sen yleisöt tarkastelevat sanomalehteä. Mediataloille sanomalehden tulevaisuus on ennen muuta taloudellinen kysymys: miten lehteä voitaisiin tehdä kannattavasti ja mistä sille saataisiin uusia tilaajia? Tämän selvittämiseksi mediatalot seuraavat yleisön käyttäytymistä verkossa yleisöanalytiikan algoritmisten työkalujen avulla. Vaikka lehtitilauksen hinta ja lehden saatavuus ovat tärkeitä myös lukijoille, sanomalehden merkitys ei ole heille rahalla mitattavissa eikä yleisöanalytiikan tavoitettavissa.
Vaikka sekä levikit että tuotot ovat laskussa, kirjassa luodaan uskoa siihen, että sanomalehtien tulevaisuus on valoisampi kuin vallalla olevat synkät mielikuvat antavat olettaa. Sanomalehden merkitys ihmisten tärkeänä kiinnekohtana oman lähiympäristön ja maailman asioihin ei ole vakavasti uhattuna.
