Tutkimuksessa tarkastellaan, miten valtakirjallisuuden yleisimmät luokitukset soveltuvat kotikasvatuksessa ilmenevän vallan tarkasteluun sekä toisaalta miten kotikasvatuksessa ilmenevää valtaa voidaan tarkastella ja hahmottaa perhetutkimus- ja kotikasvatuskirjallisuuden kautta. Tutkimuksen pyritään muodostamaan kotikasvatukseen soveltuva valtanäkemys, jossa on huomioitu siihen sisältyvät ehdot ja erityispiirteet.T
utkimuksessa valtaa lähestytään jo olemassa olevien, angloamerikkalaisessa valtakirjallisuudessa yleisimpien luokitusten ja teorioiden eli vallan luonteen, vallan neljän ulottuvuuden ja vallan muotojen (sisältäen myös Weberin auktoriteettiluokituksen) kautta. Tutkimuksen empiirinen osa koostuu 22 teemahaastattelusta. Tutkimus osoittaa, että vallan yleisimpiä luokituksia voidaan soveltaa kotikasvatukseen, mutta niitä on täydennettävä kotikasvatukseen ja vanhempi-lapsisuhteeseen liittyvillä erityispiirteillä ennen kuin ne soveltuvat kotikasvatukseen sisältyvän vallan tarkasteluun. Kotikasvatuksen auktoriteetti näytti sisältävän monia samoja piirteitä kuin Weberin auktoriteettiluokitus, mutta lisäksi siihen sisältyivät moraalisen auktoriteetin ja ontologis-eksistentiaalisen auktoriteetin luokat.
Kotikasvatuksessa käytetään monia vallan muotoja, joista manipulatiiviset ja väkivaltaiset vallan muodot eivät näyttäydy oikeutettuina. Sen sijaan kotikasvatuksessa joudutaan toisinaan turvautumaan avoimeen vallankäyttöön. Vallan muotojen tarkastelussa tärkeänä kriteerinä näyttäytyi kasvatettavan identiteetin kehittymisen ja arvojen sisäistymisen mahdollistuminen. Eettisesti kestävä vallankäyttö kotikasvatuksessa perustuu dialogiseen kasvatussuhteeseen, painottaa vanhempi-lapsisuhdetta, suuntautuu nykyhetkeä pidemmälle, pyrkii kasvatettavan hyvään elämään ja kasvuun sekä toteutuu välittämisen ilmapiirin mukaisena toimintana.
