Uskonnollisissa yhteisöissä pidetään yleensä itsestään selvänä, että Raamattu puhuttelee lukijaansa. Tässä tutkimuksessa analysoidaan autenttisia raamatuntutkimistilanteita, adventistien raamatuntutkisteluja, ja eksplikoitu niitä keinoja, joilla tutkistelujen osallistujat löytävät Raamatusta kertomuksista niiden puhuttelevuuden. Ensisijaisena metodina on etnometodologinen keskustelunanalyysi, joka perustuu vuorovaikutuksen yksityiskohtaiseen analyysiin.
Raamatuntutkistelu on institutionaalinen tilanne, jossa osallistujat lukevat Raamatun tekstejä, keskustelevat Raamatussa kerrotuista tapahtumista ja pyrkivät soveltamaan niitä omaan elämäänsä. Tutkimuksessa havaittiin, että Raamatun puhuttelevuutta rakennetaan sekä silloin, kun puhutaan Raamatun kertomuksista, että silloin, kun puhutaan osallistujien elämästä.
Päähuomio kohdistuu siihen, miten osallistujat puhuvat Raamatun tapahtumista. Ensinnäkin he kiinnittävät kertomuksissa huomioita seikkoihin, jotka ovat heille potentiaalisesti relevantteja. Toiseksi he tekevät päätelmiä kertomusten henkilöiden tunteista, motiiveista, henkilökohtaisista ominaisuuksista ja tapahtumien olosuhteista. Kolmanneksi he tekevät yleistyksiä, esittävät kertomuksen henkilöt, heidän toimintansa, sanansa tms. yleisempien kategorioiden edustajina. Neljänneksi he käyttävät Raamatun kertomuksista puhuessaan oman elämänsä kannalta relevantteja sanoja ja ilmauksia.
Omista kokemuksistaan puhuessaan raamatuntutkistelun osallistujat tekevät niistä samanlaisia kuin Raamatun henkilöiden kokemuksista. He nimeävät niitä samoin kuin Raamatun henkilöiden kokemuksia, käyttävät Raamatusta lainattuja sanoja niitä kuvatessaan, ja esittävät itsensä samanlaisissa rooleissa kuin Raamatun henkilöt.
Raamatuntutkistelussa keskustelua ohjailee opettaja, ja vuorovaikutus perustuu pitkälti opettajan kysymyksiin ja tutkistelijoiden vastauksiin. Opettajan ja osallistujan mahdollisuudet osallistua keskusteluun ovatkin yhtäältä epäsymmetriset, toisaalta puhuttelevuuden löytäminen Raamatun teksteistä on kuitenkin yhteistyötä, johon sekä opettaja että tutkistelijat osallistuvat.
Tutkimus on ensisijaisesti analyysi yhdestä erityisestä institutionaalisesta tilanteesta ja uskonnollisesta toiminnasta, mutta tuloksia pohditaan myös yleisempien kysymysten kannalta. Näitä ovat maallikkoeksegetiikan ja tieteellisen eksegetiikan välinen suhde, teksteistä puhuminen, opettamisen konventiot, vuorovaikutuksen ja kieliopin välinen suhde sekä kulttuuristen resurssien käyttö vuorovaikutuksessa.
