Väitöskirjassa tutkitaan hoitotyössä toimivan henkilön ammatillista asemaa analysoimalla sydänsairausten hoitoon erikoistuneen hoitohenkilöstön tapoja tehdä ymmärrettäväksi vallitsevaa ammatillista todellisuuttaan. Tutkimuksessa osoitetaan retorisen diskurssianalyysin keinoin, että ammatillisen identiteetin rakentumiseen vaikuttaa ennen kaikkea ammatillinen ympäristö sosiaalisine suhteineen ja valtasuhteineen. Ammatillisia valtasuhteita ja -verkostoja pidetään yllä institutionaalisessa ammattikielessä ja yhteisöllistä moraalijärjestystä ylläpitävässä kielenkäytössä. Nämä kielenkäyttötavat ovat pitkälti sidoksissa käsityksiin hyvästä potilashoidosta ja haluun rakentaa ammattitaitoista identiteettiä näiden käsitysten pohjalta. Tutkimuksessa osoitetaan myös, että valtasuhteita pidetään yllä aktiivisesti ennen kaikkea ammattiryhmien ja sukupuolten välisissä suhteissa. Sosiaalisten suhteiden keskeiseksi määrittelykentäksi muodostuvat tällöin ammatilliseen kompetenssiin liittyvät kamppailut.
Tutkimus palauttaa yhteisön ja sosiaalisen järjestyksen merkityksen sosiologiseen professiotutkimukseen. Siinä paljastetaan tarkoin kielenanalyyttisin menetelmin valtasuhteiden ilmenemismuotoja professionaalisessa ympäristössä. Tutkimuksen mukaan valtasuhteet eivät kytkeydy vain tietoa korostavaan ammatillisuuteen vaan myös moraalisiin tekijöihin ammatillisessa ympäristössä. Tämä tutkimustulos tuo sosiologisen asiantuntijatutkimuksen alalle tärkeän lisän, jolla on olennaista ja ajankohtaista merkitystä tietoa ja asiantuntemusta korostavassa työyhteiskunnassa. Sen pohjalta voi ryhtyä laajemmalti pohtimaan asiantuntemuksen merkitystä yhtenä sosiaalisen pääoman muotona yksilön identiteettimäärittelyssä.
Tutkimus on hyödyllinen kaikille työelämässä toimiville, sillä se antaa mahdollisuuden pohtia ammatillisia suhteita uudesta, vallitseviin kielenkäyttötapoihin liittyvästä näkökulmasta. Tutkimuksen anti voi olla myös yksilöemansipatorinen sen vuoksi, että se auttaa ymmärtämään sosiaalisia suhteita ja valtasuhteita työelämässä.
