Arviointi on muodostunut jokapäiväiseksi asiaksi lähes kaikilla aloilla. Arviointi on saanut osakseen sekä kiitosta että kritiikkiä. Hyvin tehtynä arviointi on toiminut tehokkaana palautteenantomekanismina sekä kehittämistyökaluna ja näin ollen selkeästi edistänyt arvioitavaa toimintaa. Arvioinnin kritiikki puolestaan on kohdistunut koko arviointikentän jäsentymättömyyteen, toimintojen selkiytymättömyyteen ja erilaisten arviointitapojen muodostamaan menetelmäviidakkoon, josta selviytyminen vaatii vankkaa osaamista niin arvioinnin kuin koko kehittämistoiminnan aloilta.
Terveyden edistäminen on koettu arvioinnin osalta erityisen hankalaksi. Syynä tähän on ollut etenkin näytön osoittamisen vaikeus. Terveyden edistämiseen liittyvät interventiot ja niiden tuotokset ovat harvoin käännettävissä puhtaasti määrällisesti mitattavaan muotoon. Tämän päivän arviointikulttuuri on vielä pitkälti sidoksissa määrällisesti todistettavissa oleviin tutkimustuloksiin. Terveyden edistämisen arviointi elää ristipaineessa, jossa näyttö edellyttää tarkkoja mitattuja lukuja osoittamaan vaikuttavuutta, mutta käytännössä niitä ei ole aina saatavilla.
100 tapaa arvioida -kirjassa pyritään luomaan kuvaa terveyden edistämisen arvioinnin nykytilanteesta. Aihetta lähestytään sadan, tieteellisissä kokoomateoksissa julkaistujen arviointitutkimusten kautta. Nämä sata julkaisua on referoitu tähän teokseen. Referoinneissa tarkastellaan yksityiskohtaisesti terveyden edistämisen ohjelmien ja interventioiden arviointikäytäntöjä ja niissä tehtyjä ratkaisuja. Tavoitteena on ottaa oppia tehdyistä tutkimuksista, mutta myös arvioida niitä kriittisesti.
