Sortavalassa tai sen läheisyydessä talvisodan aikana asuneiden ihmisten muistelmista kootun kirjan ovat toimittaneet Eini Karhulahti os. Pöllänen, Yrjö Venna ja Reino Halonen Sortavala-seuran piirissä toimineessa perinneryhmässä. Kirja alkaa Yrjö Vennan kirjoittamalla katsauksella Sortavalan evakuointisuunnitelmista tai paremminkin suunnitelmien puutteesta. Poliittisen tilanteen kiristyessä Euroopassa 1930-luvun lopulla alettiin yleisesikunnassa kiinnostua evakuointikysymyksestä. Voimavaroja ei ollut, eikä evakuointisuunnitelma oli järjestämättä. Venna kirjoittaa tapahtumien kulusta kuukausi kuukaudelta. Lokakuun alussa 1939, kun Neuvostoliitto kutsui Suomen edustajia alueneuvotteluihin Moskovaan, joutuivat rajaseudulla asuneet karjalaiset evakkoon. Kun sota sitten syttyi 30. marraskuuta 1939, jouduttiin Karjalan rajakylistä lähtemään pikavauhtia. Mukaan ei voinut ottaa muuta kuin sen, minkä jaksoi kantaa. Joukkoevakuointia ei ollut suunniteltu riittävästi. Ihmiset pelastettiin, mutta yksityistä sekä yritysten ja yhteisöjen omaisuutta jäi paljon valtaajalle. Evakuointia vaikeuttivat kova pakkanen, kuljetusvälineiden puute ja ilmapommitukset. Haittana oli myös suunnitelmien ja viranomaisten yhteistyön puute. Evakkomatkoihin liittyy monia tapauksia ja tarinoita. Voimakkaina tulevat kirjassa esiin muistelijoiden omat pelot, samalla myös vanhempien ja sisarusten antama turva. Usko elämään kuitenkin säilyi. Eini Karhulahden kertomus Patavaarasta Paavolaan, sota Uukuniemellä perustuu Einin äidin ja vanhempien sisarten muistoihin. Koti sijaitsi Latvasyrjän kylässä, josta matkaa Sortavalaan oli linnuntietä parisenkymmentä kilometriä. "Venäläiset lentokoneet kaartoivat juuri kotini yläpuolella. Äiti arveli, että ne etsivät Mensuvaaran sotilaskenttää pommittaakseen sen. Ne laskivat lastejaan läheiselle suolle, jota luulivat kentäksi. " Kertomuksen alkuun sisältyy muistelma venäläisestä naiseksi pukeutuneesta desantista, joka ehkä oli etsimässä Pitkäkosken voimalaa. Silminnäkijöiden elävä kuvaus on koskettavaa. Syntyy yhteinen muisto, kun monta ihmistä koki saman asian samoina hetkinä. Kirja on kunnianosoitus vanhemmalle sukupolvelle. Pommitusten keskellä on kuitenkin eletty, tehty töitä ja välillä juostu lumipuvussa suojaan.
