Eero Grundström: harmooni & laulu
Emmi Kujanpää: laulu & kantele
Jarkko Niemelä: trumpetti & laulu
Celenka on vuonna 2013 perustettu karjalaisista, slaavilaisista ja balkanilaisista musiikkiperinteistä inspiroitunut kokoonpano, joka julkaisi esikoisalbuminsa 2015. Kokoonpanon esikoisalbumi sai positiivisen vastaanoton, ja levy valittiin parhaiden kansanmusiikkialbumien joukkoon. Yhtye oli mukana myös 2020 julkaistulla Emmi Kujanpään Nani-soololevyllä (Nordic Notes).
Celenkan muodostaa kolme laulavaa ja soittavaa muusikkoa, joita yhdistää rakkaus ornamentteihin, sykähdyttäviin melodioihin ja vikkeliin tanssirytmeihin. Yhtyeen musiikki pohjautuu vanhoihin arkistotallenteisiin ja omiin sävellyksiin. Celenka on esiintynyt Suomessa ja Venäjällä.
Kokoonpanon muusikot ovat monipuolisia tekijöitä useista yhteyksistä: Harmooninsoittaja Eero Grundström on tullut tunnetuksi maailmanmusiikkikentällä erityisesti Sväng-yhtyeestä ja duosta Maria Kalaniemen kanssa. Laulaja-kantelisti Emmi Kujanpään suomalais-bulgarialainen Nani-sooloalbumi ja yhteistyö Le Mystère des Voix Bulgares Vocal Academy -kuoron kanssa herätti vuonna 2020 kansainvälistä huomiota. Muun muassa Alamaailman vasarat ja Jaakko Laitinen & Väärä Raha -yhtyeistä tuttu trumpetisti Jarkko Niemelä työskentelee nykyisin syövänhoidon ja tekoälytutkimuksen parissa, mutta Jarkon trumpettisooloista voi nauttia edelleen Celenka-yhtyeessä.
Yhtyeen toisen albumin Villoi varsa julkaisee saksalainen Nordic Notes -levy-yhtiö. Levyn on äänittänyt ja miksannut Eero Grundström ja masteroinut Taito Hoffrén talven ja kevään 2021 aikana.
Villoi varsa -albumilla Celenka nostaa esiin vanhoja karjalaisia naislaulajia, jotka ovat esittäneet kyliensä ja sukujensa lauluja perinteenkerääjille 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Levyllä kuullaan Olga Kottinan, Matro Tikanon, M.F Makarovan ja P. Ivanovan lauluja, ja mukana on sanoitus ”Muuan vaimo”-nimiseltä naiselta, jonka nimeä ei ollut välitetty merkitä muistiin. Levyn laulut ovat karjalan-, vepsän- ja venäjänkielisiä ja edustavat monikielistä ja -kulttuurista Karjalaa vainojen ja sotien täyttämän ajanjakson keskeltä.
Monet karjalaisten naisten lauluista ovat kuin Tšehovin näytelmien maailmasta: Vanusha-laulussa etsitään parempaa elämää Moskovasta, Brihat hebot seuraa rakastavaisten kohtaamista kirsikkatarhassa, ja Villoi varsa vie vauhdikkaalle kosioretkelle. Vaikka laulujen maailma on vahvasti patriarkaalinen, jossa naisella, miehellä ja hevosella on omat rajatut roolinsa, koskettavat laulujen tarinat ja iättömät melodiat nykyhetkessä. Paremmasta elämästä haaveillaan myös vuonna
2021.
Yhtye on kerännyt laulujen materiaalia eri arkistolähteistä vuosien 2016–2020 aikana ja muokannut niistä sovituksia, joissa kolmen muusikon lauluäänet yhdistyvät harmoonin ja kanteleen kudelmaan sekä Jarkko Niemelän taivaat avaaviin trumpettisooloihin. Levyllä kuullaan muutamia yhtyeen jäsenten omia kappaleita, kuten Eero Grundströmin Balkan-vaikutteinen Työväenlaulu, joka resonoi sekä Venäjän Karjalan sosialistisen menneisyyden että nykypäivän taiteilijan yhteiskunnallisen aseman välillä.
Albumilla kietoutuu yhteen myös henkilökohtainen ja poliittinen historia. Kun vuonna 1943 Petroskoissa toimineen suomalaisen radion musiikkipäällikkö Ahti Sonninen tallensi jatkosodan suur-Suomi hankkeen aikana vepsäläisen Olga Kottinan lauluja muistiin, palveli Petroskoissa samaan aikaan sotapoikana Emmi Kujanpään nuori 19-vuotias isoisä Veikko Kemiläinen. Veikko-ukki ei Petroskoihin liittyvistä sotamuistoista juuri myöhemmin puhunut, mutta kaipasi Petroskoihin jäänyttä mandoliiniaan. Kun Emmi vuonna 1999, niin ikään 19-vuotiaana, oli lähdössä esiintymismatkalle Petroskoihin, esitti ukki kainon toiveen, että ”tuotko sen mantoliinin sieltä takasin, jos sitä sattuu siellä näkymään”. Mandoliinia ei enää löytynyt, mutta Emmi kuuli Petroskoissa albumilla mukana olevan Ljotal golub -kappaleen (suom. Kyyhky lensi) paikallisen Myllärit-yhtyeen esittämänä.
