Tietokapitalismi pyrkii levittämään tuotannon rakenteita ja riskejä merkityksen, subjektiviteetin, halun ja suhteidemme rakenteisiin. Yhdessätuotanto kysyykin kuinka kytkeytyä toisiin, kun etäisyyden tunteista, kyynisyydestä ja opportunismista, yhteistyön potentiaalisuuden jatkuvasta heilahtelusta väkivaltaiseksi vihamielisyydeksi, näyttää tulleen olennainen osa elämäämme. Kyse on eräänlaisesta "immateriaalisesta perustulosta", joka toimii mahdollistava tekijänä, mutta suoraan subjektiviteetin tasolla. Yhdessätuotanto (copoiesis) merkitsee samanaikaisen toisiin kytkeytymisen ja toisista eriytymisen luovaa potentiaalia, joka voi tapahtua vain myötätuntoisessa tilassa. Se on epävarmaa, eikä käynnisty jokaisessa kohtaamisessa tai jokaiselle subjektille. Se on myös vaarallista, sillä se vaatii itsen haurastumista, jota tapoihinsa, pelkoihinsa ja turvallisuudenhakuisuuteensa piiloutuvan yksilön tasolla on vaikea suvaita.
