Mitä tavallinen kunnon mies ajattelee, kun herätessään huomaa olevansa vankilassa. Mitä on tapahtunut? Syyttäjä vaatii yhdeksää vuotta vankeutta. Vaimo oli kuollut. Oli löytynyt uusi elämänkumppani Inka. Kihlajaiset olivat edessä. "Niitä kihlajaisia ei tule", sanoi Inka päivää ennen. Auliksen päässä jokin naksahti. Pyssy osui käteen. Siitä saivat Inka, taksikuski ja oma poika, onneksi kukaan ei kuollut. Psykiatrit totesivat alentuneen syyntakeisuuden, "varttihullu" vankilan slangilla. Tuomiota lievennettiin. Kuinka 77 vuotta täyttänyt eläkeläinen - "Suomen vankiloiden vanhin", metsien mies, selvisi takaisin elämään. Omaisten ja ystävien avulla sekä osallistumalla kaikkiin mahdollisiin virikkeisiin, joita vankilassa oli tarjolla. Pitämällä sellissään päiväkirjaa ja kirjoittamalla tätä kirjaa. Aulis Mikkola ei kiistä syyllisyyttään. Hän ymmärtää vanginvartijoiden raskaan työn, mutta osin ihmettelee ja kommentoi vankilan arkea. Kirja antaa kattavan läpileikkauksen vankilan päivittäisistä rutiineista. Kertomus on koskettava. Onko vankeinhoito onnistunut Auliksen kohdalla ja onko hoitoa tarkoittava verbi oikeutettu. Se jää lukijan mietittäväksi. Kysymyksiä lukijalle riittää. Kuinka kaikki voi mennä näin? Onko kukaan vanki järjestänyt vapauduttuaan kiitosjuhlan, mihin on kutsuttu myös vanginvartijoiden edustaja!