Valistuksen ajaksi nimetty 1700-luku oli murroksen kausi renessanssin ja barokin jälkeen. Se oli suurten historiallisten mullistusten aikaa, jolloin tapahtui paljon niin filosofian, kirjallisuuden, kuvataiteiden, musiikin kuin arkkitehtuurinkin alalla. Teollisen vallankumouksen varjossa siirryttiin kohti modernia. Näkyvässä maailmassa erityisesti rakennustaide oli keskeisellä sijalla. Haluttiin etsiä antiikin juuria, ja se tapahtui parhaiten palaamalla Kreikan antiikin arkkitehtuuriin. Syntyi koristeellisuudesta ja pintapuolisuudesta riisuttu uusantiikki, joka suosi primitiivisiä muotoja.
Englannissa yhtyi kaksi virtausta, antiikin ihanteiden palauttaminen sekä irrottautuminen renessanssin ja barokin geometriseksi parturoidusta luonnosta. Näin syntyi englantilainen maisemapuutarha siihen sovitettuine romanttisine lisukkeineen kreikkalaisine pikku temppeleineen, kiinalaisine huvimajoineen ja goottilaisine torneineen, pisteenä i:n päällä tekorauniot ja keinotekoiset luolat. Englannista muoti levisi Manner-Eurooppaan, myös Ruotsiin ja sitä kautta Suomeen. Venäjällä näitä eurooppalaisia harrastuksia seurattiin varsinkin Katariina Suuren kuningas Kustaa III:n serkun hallituskaudella tarkkaan. Muistettakoon myös, että Potsdamin Fredrik Suuri oli Kustaa III:n eno ja Katariinan setä; siinä on valmis eurooppalainen kuninkaallinen verkosto, ja siitä kulttuurista tämä kirja kertoo.
