Kiinteistöhallintapalveluiden oman käytön verotus on tarpeeton, ja sääntely tulisi kumota, osoittaa oikeustieteiden lisensiaatti Arja Aittoniemen Itä- Suomen yliopistossa tarkastettava finanssioikeuden alaan kuuluva väitöstutkimus. Tutkimuksessa tarkastellaan sääntelyn asemaa arvonlisäverojärjestelmässä, soveltamiseen liittyviä ongelmia, sääntelyn vaikutuksia ja tarpeellisuutta nyky-Suomessa lainopillisen ja neljän empiirisen selvityksen avulla.

Kiinteistöhallintapalveluilla tarkoitetaan rakentamispalveluita kuten kiinteistön rakennus- ja korjaustöitä, kiinteistön puhtaanapitoa ja muuta kiinteistönhoitoa sekä kiinteistön talous- ja hallintopalveluita kuten isännöintiä ja kirjanpitopalvelua.

Kiinteistöhallintapalveluiden oman käytön verotus toteuttaa arvonlisäverodirektiivin yhdenvertaisen kohtelun yleistä periaatetta. Tutkimuksen mukaan kiinteistöhallintapalveluiden oman käytön verotus on kilpailuneutraalisuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kannalta hyväksyttävää suhteessa muihin arvonlisäverottomiin toimialoihin, joilla vastaavanlaista erityissääntelyä ei ole.

Sääntely ei vastaa hyvän verojärjestelmän ominaisuuksia

Kiinteistöhallintapalveluiden oman käytön verotussääntely ei Aittoniemen tutkimustulosten valossa vastaa hyvän verojärjestelmän ja sääntelyn ominaisuuksia kuten säännösten ristiriidattomuutta EU-oikeuden kanssa, sääntelyn vaikuttavuutta (palvelujen hankintatavan neutraalisuuden lisääminen, verotulojen tehokas kokoaminen), säännösten yksinkertaisuutta ja ennakoitavuutta sekä säännösten helppoa soveltamista ja toimeenpanoa, hallinnollisen taakan vähäisyyttä tai sääntelyn omaehtoisen noudattamisen lisäämistä.

Arvonlisäverojärjestelmän yhtenäisyyden kannalta verotuksen poistamista puoltaa lisäksi kiinteistöhallintapalveluluita vastaavien menettelyiden vähäisyys muissa EU-maissa. Sääntelyn kumoaminen lisäisi arvonlisäverojärjestelmien yhtenäisyyttä tutkimuksen vertailumaiden kanssa.

EU-oikeuden vaikutus näkyy KHO:n ratkaisuissa

EU-oikeuden ja unionin lainsäädännön merkitys on lisääntynyt viime vuosina kansallisen lain tulkinnassa. EU-oikeuden vaikutuksen lisääntyminen on nähtävissä myös Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisuissa kiinteistöhallintapalveluiden oman käytön verotuksesta.

KHO on joutunut tulkitsemaan arvonlisäverolain (AVL) aineellista soveltamisalaa laajentavaa AVL 1.2 pykälää ja kiinteistöhallintapalveluiden oman käytön verotusta säätelevää 32 pykälää direktiivin vastaavien säännösten sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti. Aittoniemen tutkimus osoittaa selkeästi sen, että sanamuodon perusteella AVL 32 pykälän soveltaminen on laajempaa kuin direktiivi ja 27 artikla edellyttävät.