Leppävuori; Juha - Olin; Markus - Valli; Asko - Lahti; Seppo - Hasari; Heikki - Koistinen; Ari - Leppänen; Seppo Metropolia (2009) Pehmeäkantinen kirja
Punkmuseon vuoden 2022 kirjoituskilpailun kirjoituksista koottu kirja. Tyylien kirjo oli laaja, joten tuomaristo jakoi tekstit kolmeen kategoriaan (runot, proosa ja muistelot) ja valitsi sykähdyttävimmät tekstit kustakin kategoriasta.
Punkmuseon kirjoituskilpailun tuomarit: Päivi Alasalmi, Ari Enqvist, Ari Lahti.
Punkmuseo on vireä yhdistys, joka perustettiin vuonna 2021. Joukko vanhoja punkkareita havahtui huomaamaan, että 1970-luvun lopulta asti Suomea villinnyt punkaate vaatii muistojen välitöntä tallennusta. Alan miehiä ja naisia putosi vuosittain väkisinkin kyydistä. Perikunnat hävittivät tietämättään tärkeitä esineitä, kun eivät ymmärtäneet, millaisia keräilyharvinaisuuksia kellarikomeroissa säilytettiin. Vesivahingot ja muutot tuhosivat paljon talteen pantua tavaraa.
Punkmuseoon liittyi heti runsaasti jäseniä, jotka alkoivat kerätä vimmatusti valokuvia, keikkajulisteita, nahkarotseja, LP-levyjä, C-kasetteja ja rintamerkkejä. Pystytettiin kiertäviä näyttelyitä sekä punk up -näyttelyitä. Punkkeikkoja järjestettiin uudella innolla. Punkmuseon kokouksissa ja WhatsApp-ryhmässä kehiteltiin valtavasti uusia ideoita punkliikkeen ilmiöiden ikuistamiseksi.
Punkmuseo rupesi kokoamaan myös aikalaisten kertomuksia. Minäkin olin siellä -kirjaan on koottu kaikki Punkmuseon vuoden 2022 kirjoituskilpailuun lähetetyt tekstit.
Kirjassa ääneen pääsevät niin alkuperäiset punkpierut, ärhäkät HC-punkit kuin nuoremmat punkkarit, jotka eivät olleet kahdeksankymmentäluvulla vielä syntyneetkään. Paransimme maailmaa, rikoimme Suomessa vallinnutta yhtenäiskulttuuria ja haistatimme pitkät sovinnaisille käytöstavoille. Punkit näkyivät ja kuuluivat katukuvassa, vaikka rauhaa rakastavia ja sotaa vastustavia olimmekin. Vastaansa punkkarit saivat poliisit ja vartijat, tavikset, punaniskat, skinheadit ja vielä teddyboyarmeijankin, mutta pyhistä periaatteista ei luovuttu eikä periksi annettu.
Punkmuseon kirjoituskilpailuun lähetetyistä teksteistä käy selkeästi ilmi, että punk ei ole vain räyhäkästä musiikkia, huomiota herättäviä vaatteita tai takkuisia kampauksia vaan elämäntapa ja asenne. Se voi olla hautautunut vuosien varrella elämän jatkuessa ja muuttaessa muotoaan, mutta tarpeen vaatiessa se kaivetaan esille ja päästetään valloilleen.
