1960-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa alkoi ilmestyä kaupallisista kustantamoista riippumatonta sarjakuvaa, joka hyökkäsi rajusti ympäröivää yhteiskuntaa ja siinä hallitsevaa arvomaailmaa vastaan. Radikaalista, "maanalaisesta" luonteestaan johtuen tätä uudenlaista sarjakuvaa alettiin kutsua underground-sarjakuvaksi. Nimensä mukaisesti se liittyi Yhdysvalloissa samaan aikaan nousseeseen laajempaan vastakulttuuriseen liikehdintään, joka oli kehittynyt toisen maailmansodan jälkeisessä voimakkaassa yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa murroksessa.

Päivi Arffman tarkastelee väitöskirjassaan underground-sarjakuvan ja vastakulttuurin yhteistä kehityskaarta kukoistuksesta hiipumiseen vuosien 1967-1974 välisenä aikana. Mistä ja miksi vastakulttuuri ja underground-sarjakuvat syntyivät ja miksi ne laantuivat? Mitkä olivat 1960-luvun kapinan keskeiset ideat ja ongelmat ja miten ne ilmenivät underground-sarjakuvissa? Millä tavoin underground-sarjakuvat kuvasivat vastakulttuuria itseään hippeineen, naisasianaisineen, rauhanliikkeineen, kansalaisoikeustaistelijoineen, uusvasemmistolaisineen ja opiskelijaradikaaleineen?

Kaikessa kapinallisuudessaankin underground-sarjakuvat säilyttivät satiirisen perusluonteensa myös vastakulttuuriin itseensä nähden. Tästä johtuen ne tarjoavat monipuolisen näkökulman 1960- ja 1970-lukujen taitteen vastakulttuuriseen liikehdintään: underground-sarjakuvat eivät toimineet pelkästään 1960-luvun kapinan tulkkeina, vaan myös sen kriittisinä tarkkailijoina.