Teollinen puuntuotanto on muokannut metsäluontoa voimakkaasti viime vuosikymmeninä, minkä seurauksena metsäluonnon monimuotoisuus on vähentynyt ja uhanalaisten metsälajien määrä on kasvanut. Valtaosa metsälajistosta elää suojelualueiden ulkopuolisissa talousmetsissä, eikä suojelualueita voida perustaa rajattomasti. Niinpä metsänkäsittelymenetelmiä tulisi kehittää eliöiden elinympäristöjä ja luonnon monimuotoisuutta säilyttävään suuntaan. Perinteinen avohakkuiden luoma metsäympäristö eroaa suuresti luonnontilaisten häiriö- ja sukkessioprosessien luomasta vaihtelevasta metsärakenteesta. Metsän luontaisen häiriödynamiikan mukailu metsänkäsittelyssä on tärkeää pyrittäessä turvaamaan monimuotoisuutta ja uhanalaisten lajien säilymistä talousmetsissä. Häiriödynamiikkaa jäljitteleviä pohjoisiin talousmetsiin sopivia metsien käsittelymalleja olisivat mm. erilaisia hakkuutapoja soveltavat monikohorttimalli ja ASIO-malli. Lisäksi monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeää olisi metsämaiseman kytkeytyneisyyden, metsiköiden rakenteellisen vaihtelevuuden, pienvesiekosysteemien ja riittävän lahopuumäärän säilyttäminen. Pienialainen kulotus luonnonhoitomenetelmänä edistää lahopuulajiston monimuotoisuutta. Tähän kirjaan on koottu tutkimustuloksia ja suosituksia metsätalouden kehittämiseksi monimuotoisuutta tukevaan suuntaan. Tuloksia voidaan soveltaa myös suojelualueiden hoitoon.