Unennäkijän muistelmat perustuu päiväkirjoihin, kirjeisiin sekä unimuistikirjoihin, ei niinkään muistoihin tai muistiin.
Anita Konkka kertoo suoraan ja kaunistelematta lapsuudestaan kulttuurikodissa, isästä joka oli maanpakolainen Inkerinmaalta, kirjailija ja venäläisen kirjallisuuden kääntäjä, Lapualla syntyneestä nuorena kuolleesta äidistäni, joka oli taidemaalari. Millaista oli elää kahden maailman rajalla, mikä jätti jälkensä. Anitasta tuli sivustatarkkailija. Isän perua on kiinnostus Venäjään ja venäläiseen kirjallisuuteen, äidin perintöä Ranska ja ranskalainen taide sekä kirjallisuus.
Nuoruus kului Munkkiniemen kadulla ja kahviloissa, naiseksi kehittyminen oli vaikeaa. Anita kertoo vanhempien erosta, äidin kuolemasta, avioitumisestaan ja lastensa syntymästä, isäkapinasta ja 60-luvun kulttuuriradikalismista, kirjailijauran alusta ja 70-luvun taistolaisuudesta, monista työpaikoista ja työttömyyksistä, terapiasta ja kivikkoisesta tiestä kirjailijaksi. Kirjassa puhutaan myös Konkalle tärkeistä paikoista: Munkkiniemi, Savonlinna, Koskenpesä Kuhmoisissa, Lönnrotinkatu, Petroskoi, Ravenna, Moskova, Pariisi, Rooma, Ibiza ja Munkkivuoren Ulvilantie. Puhutaan ystävistä, kuten Raija Siekkisestä - sekä suurista rakkauksista Heikki Virolaisesta, kuvanveistäjästä ja mystikosta, ja kirjailija Hannu Salamasta.
