Vainot, joista vaiettiin kauan

Väkevä historiateos kuolansuomalaisten traagisesta kohtalosta. Oman sukunsa vaiheisiin ja laajaan asiakirja-aineistoon perustuen Agnessa Haikara kertoo Murmanskin suomalaisyhteisöstä, josta ei Stalinin vainoissa jäänyt käytännössä mitään jäljelle.

Ensimmäiset suomalaiset uudisasukkaat muuttivat Kuolan niemimaan rannikolle jo 1800-luvulla etsiessään parempaa elämää. Myös vuoden 1918 sisällissodan jälkeen Suomesta muutti väkeä Venäjälle.

Kuolansuomalaisten elämä muuttui painajaiseksi, kun siirtolaisista tuli 1930-luvun lopulla Venäjän vallanpitäjien vainon kohde. Erityisen julmaksi sorto muuttui sodan armottomina vuosina. Tuhansia ihmisiä karkotettiin asuinpaikoiltaan, tuhansia lähetettiin leireihin sekä teloitettiin ampumalla. Öinen koputus ovella merkitsi elämän tuhoutumista tavalla tai toisella.

Agnessa Haikara kuvaa Murmanskin suomalaisten siirtolaisten historiaa sukunsa jäsenten kautta. Hänen isoäitinsä, vuonna 1913 syntynyt Annette Karlovna Haikara oli Kuolan tapahtumien silminnäkijä. Isoäidin kertomusten ja muiden aikalaisten muistelmien lisäksi käytössä on ollut laaja dokumenttiaineisto eri arkistoista Suomesta ja Venäjältä.

Murmanskin rannikon suomalaisten elämä ja poliittisten vainojen kohteeksi joutuneiden perheiden kohtalo on vähän tunnettu pala historiaa. Kuolan siirtolaisista ja heidän osastaan historiassa vaiettiin niin Venäjällä kuin Suomessakin.

Teoksessa on Erkki Tuomiojan saatesanat.

Juristi ja sosiologi Agnessa Haikara on neljännen polven murmanskilainen, suomalaisten siirtolaisten jälkeläinen. Nykyään hän asuu Suomessa.