Rovasti Aatu Laitisen kirja on tärkeä lähdeteos niille, jotka haluavat tutustua lestadiolaisuuteen. Enontekiölle papiksi tultuaan Laitinen tempautui mukaan tähän voimakkaaseen hengenliikkeeseen. Työtovereikseen hän sai niin pappeja kuin maallikoitakin. Heistä hän on ottanut kirjaansa mukaan ne, joita piti tärkeimpinä. Kirjan tärkein anti ovat henkilökuvaukset. Liikkeen historiaa kirjoittaja tuo esiin vähän. Tässä auttavat lukijaa Pekka Raittilan täydennykset kunkin luvun lopussa. Laitinen antaa tilaa yliluonnollisille kokemuksille ja tuo esille hengellisiä tunteita. Hän välttää tietoisesti kuvaamasta ristiriitoja ja haluaa antaa kuvan yhtenäisestä liikkeestä ja sen sisällä vaikuttavasta keskinäisestä rakkaudesta. Hän tiesi hyvin, ettei tämäkään hengenliike ollut täydellinen. Hän kaipasi niitä vuosia, jolloin liike kasvoi, menestyi eikä ollut erimielisyyksien riepottama. Siksi muisteluista välittyy todellisuutta ruusuisempi kuva lestadiolaisuudesta. Henkilökuvaukset perustuvat kuitenkin tosiasioihin. Tapahtumissa mukana ollut kirjoittaja Aatu Laitinen toimitti useita lehtiä sekä kirjoitti saarna- ja opetuskirjoituksia. Kirjan lopussa on Leevi Merikallion kirjoittama lyhyt Laitisen elämäkerta ja Vilho H. Kiviojan muisteluksia esimiehestään Aatu Laitisesta.