Pohjanlahden rannikon tervaporvarit alkoivat menettää 1800-luvulla tuottoisan liiketoimintansa. Pohjanmaan jokien virtaaman käyttäminen tuotannon voimanlähteenä alkoi kiinnostaa tervan viennistä syntyneiden pääomien sijoituskohteena. Vientisahojen ja niiden rinnalle jauhomyllyjen perustaminen paikallisiin tarpeisiin oli tuolloin luontevaa ja nopeasti toteutettavissa.
Perämeren rannikolle tämä kehityskulku toi monia sahoja 1800-luvun puolivälistä alkaen, mutta Kuivaniemen Patosaaressa sahattiin jo 1700-luvulla. Kuivajoen saha- ja myllytoiminnan vaiheiden kuvauksen voi yleistää kuvaamaan kehitystä muuallakin Suomessa.
Lastuna laineilla kuvaa Kuivajoen sahojen ja myllyjen vaiheita vuosina 1758–1960. Painopisteenä ovat kuitenkin sahan ja myllyn lähipiirissä eläneet ihmiset. Heitä kuvataan mukana olleiden, erityisesti Blomsterin ja Gomanin sukujen jäsenten kautta. Yhteiskunnalliset murrosvaiheet heijastuivat myös heihin.
