Eeppiset säkeet kysyvät, kuinka ihmisen tulisi maailmassa olla
A. W. Yrjänä sukeltaa kirjoittamisen, tiedon ja olemassaolon ikuisen mysteerin äärelle kuudennessa runokokoelmassaan. Grammatan tiheinä vyöryvät säkeet virtaavat yli ajan, ja antiikin helleenien mytologia hengittää vahvana nykyisyyden rinnalla. Vaikka valtakunnat haihtuvat, sukupolvet vierivät ja jumalat vaikenevat, Yrjänän säkeissä maailmassa olemisen kysymykset säilyvät.
Eikä se ole olemisen kauhu, joka meitä ajaa
se, mikä ajaa on tunne,
että mikään ei ole mistään
ja nopat on ikuisesti heitetty
eikä sitä ihminen kestä
eikä ihminen kestä, ellei hänellä ole jumalaa lohdutettavana,
eikä ihminen kestä todellisuutta
ikuisesti annettua
