Elämme nostalgian kulta-aikaa. Sadat miljoonat ihmiset länsimaissa uskovat, että elämä oli parempaa 50 vuotta sitten. Tutkijat ovat kirjoittaneet peräti ”globaalista nostalgiaepidemiasta”, joka kutsuu vastustamaan koettua poliittista alamäkeä ja kulttuurista rappiota sekä palaamaan menneeseen elämäntapaan.
Nostalgia on moderni perustuntemus. Se on läsnä politiikassa, arjessa, kaupunkitilassa, vuosipäiväjuhlissa, lukuisissa kulttuurituotteissa ja tavaroissa. Ilmiönä se ei ole yksiselitteinen eikä yksiselitteisesti hyvä tai paha. Se on selviytymismekanismi maailmassa, jota hallitsevat epävarmuus ja kokemus katkoksesta. Henkilökohtaisen kaipauksen käsitteleminen voi olla nykyihmiselle myös elämää eteenpäin vievä voima.
Antto Vihman uusi kirja on ensimmäinen suomalainen yleistajuinen teos nostalgiasta yhteiskunnallisena ja kulttuurisena voimana. Se näyttää, että mennyt ei muutu tulevaisuudeksi. Menneessä on kuitenkin oikein käytettynä voimaa luoda valoa epävarmaan nykyisyyteen. Kuten lääkehoidoissa yleensä, ratkaisevaa ovat sekoitussuhteet ja oikea annostelu.
VTT, dosentti Antto Vihma (s. 1978) työskentelee johtavana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa. Vihma on kansainvälisen politiikan asiantuntija ja keskustelija, joka on tutkinut laajasti ilmastopolitiikkaa, suurvaltasuhteita ja politiikan teoriaa. Vihma oli yksi kiitetyn Totuuden jälkeen -kirjan (2018) tekijöistä.
