Manni Jukka | Akateeminen Kirjakauppa

Suomalaisen maatalouskoneteollisuuden tilasta ja tulevaisuuden kehitysnäkymistä tehtiin 2002 tutkimus, josta julkaistiin tutkimusraportti ”Suomalaisen maatalouskoneteollisuuden tulevaisuuden haasteet”. Tätä tutkimusraporttia on käytetty laajalti hyväksi alan teollisuuden tuotekehityksessä, markkinoinnissa ja myynnissä. Tutkimus on maatalouskoneteollisuuden toivomuksesta päivitetty 2009. Tämän päivityksen tavoitteena on arvioida maatalouskoneteollisuuden menestyminen 2000-luvulla. Lisäksi selvitys kartoittaa suomalaisten yritysten potentiaalisesti parhaat alueet, jotka soveltuvat, tämänhetkiseen teknologiseen ja markkinatilanteeseen ja joilla todennäköisimmin kyetään kehittämään nykyistä tuotantoa sekä synnyttämään uutta liiketoimintaa. Tutkimus toteutettiin työseminaarien ja haastattelujen avulla. Tutkimuksessa haastateltujen yritysten johto piti todennäköisenä, että maatalouskonemarkkinat muuttuvat tulevaisuudessa; nykyisen taantuman jälkeen mm. markkinamekanismit sekä maatilayritysten investointiedellytykset ja -käyttäytyminen ovat aiempaa lähempänä eurooppalaista käytäntöä. Tässä uudessa tilanteessa alan teollisuuden kilpailukyvyn kehittyminen vaatii yritysten kasvua, mikä onnistuu vain tehostamalla kilpailukykyisten tuotteiden vientiä. Vientimarkkinoilla tarvitaan myös aivan uusia avauksia. Rahoitusta vientimarkkinoiden avaamiseen tulisi lisätä, jotta kohteeseen voitaisiin luoda nopeasti vahva sillanpääasema. Vientiluototuksen tai vastaavan rahoituksen tasoa pitäisi kasvattaa niin paljon, että olisi mahdollista tehdä riittävän suuria kauppoja, esim. 500 konetta yhdellä kertaa. Myös valtioiden välisiä puitesopimuksia pitäisi edistää. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan fyysisten resurssien osalta yritykset viestittivät voimakkaasti, että teollisuuden pitää saada tulevaisuudessakin kotimaasta riittävät testaus- ja tarkastuspalvelut, tutkimushankkeiden testausalustat sekä tutkimuksen kansainvälistymispalvelut. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituspalveluita tulee kehittää edelleen. Rahoittajien pitäisi luottaa nykyistä enemmän yritysten omaan tuotekehitykseen. Erityisesti yritysten ja tutkimuslaitosten välinen yhteistoiminta koetaan ongelmalliseksi. Yritykset pitävät helposti itseään ”tutkimuslaitosten rahastusautomaatteina” ja pienikin kehittämishanke vaatii yleensä tutkimusyhteistyökumppanin ennen kuin rahoittaja myöntää hankkeelle rahoituksen. Usein yritykselle tulisi halvemmaksi toteuttaa projekti kokonaan omin varoin, koska rahoitusehdot pakottavat poikkeamaan yrityksen alkuperäisestä suunnitelmasta. Maatalous- ja elintarviketuotannossa on monia eri hallinnonalojen toimijoita, joiden välinen tiedonkulku ja yhteistyö ei aina ole parasta mahdollista. Jotta koko alan toimintaa voitaisiin ajaa tehokkaasti eteenpäin yhteistoiminnan keinoin, olisi koottava yhteen klusteri ympäristöä suojelevalla, kotimaisella teknologialla tuotetun ruuan ympärille. Tässä klusterissa voisi olla edustettuna koko elintarvikeketju: alan hallinto, tutkimus, neuvonta, panosteollisuus, maatalouskoneteollisuus, alkutuotanto, kauppa, elintarviketeollisuus sekä kuluttajat.