Antti Kasvion (s. 1973) suvussa uintiurheilu on molempien vanhempien puolelta ylisukupolvista. Ylisukupolvisuus on ominaisuus, johon kuuluu näkemys siitä, että tiedot, taidot, kulttuuri ja hyvinvointi siirtyvät sukupolvien välillä molempiin suuntiin. Ylisukupolvisuutta voidaan kutsua myös perinnöksi. Antti Kasvio polveutuu karjalaisista ja hämäläisistä suvuista, joiden jäsenet ovat kilpailleet uintiurheilijoina neljässä sukupolvessa. Hänen lähisukulaisensa ovat osallistuneet olympialaisiin ja Euroopan mestaruuskilpailuihin. He ovat saavuttaneet työläisolympiavoittoja, Pohjoismaiden, Suomen ja Työväen Urheiluliiton mestaruuksia. Lisäksi Kasvion sukulaiset ovat uineet työläisolympialaisten sekä Pohjoismaiden, Suomen ja Työväen Urheiluliiton ennätyksiä.
Antti Kasvio itse on saavuttanut uinnin olympiapronssin, kaksi MM-kultaa ja kaksi EM-kultaa. Lisäksi hän on yltä[1]nyt kahdesti MM-hopealle ja kerran EM-hopealle ja -pronssille. Julkisuuteen hän nousi voittamalla kaksi nuorten Euroopan mestaruutta vuonna 1990. Uinnin kansainvälisellä huipulla hän kilpaili lopulta vuosina 1990–1996 ja oli maailman menestynein 200 metrin vapaauimari vuosina 1992–1994. Päivänsankarin mieltymysten mukaisesti teokseen on koottu myös tutkittua tietoa ja tempauksia uinnin kansalaistoimintojen menneisyydestä ja nykyisyydestä, urheilupolitiikan oikealta ja vasemmalta laidalta. Monesta julkaisun artikkelista ilmenee, kuinka uintiurheilu on yhdistänyt ihmisiä ja luonut vuosikymmenten mittaisia ihmissuhteita.
Kirjan on toimittanut Tero Matkaniemi.
