Ernes | Akateeminen Kirjakauppa

Iida Hernesniemen (1895-1984) elämä ei ollut ruusuilla tanssimista. Kolmentoista lapsen katras ja maatilan työt tekivät Iidan päivistä työn kyllästämiä. Etenkin kun aviomies Albinus "hyppäs vain kylää" niin kuin Iida asian ilmaisi. Ulkopuolisin silmin katsottuna elämä oli yhtä selviämistaistelua. Vain lujalla luonteella ja peräänantamattomuudella Iida sai elämän kantamaan perheessä. Iidan puheesta kuvastuu hyvin kuinka hän arvostaa kovia työihmisiä ja toisaalta töitä kaihtavat ovat taas asteikon alapäässä. Ilmeisesti tämä tuli verenperintönä Iidan synnyinkodista Polvikoskelta, jossa ympäri pyöreitä päiviä tehtiin jo pienestä lapsesta saakka. Seikka, jota Iida ei haastattelussa kuitenkaan hyvällä muistellut. Kirjan teksti juontaa Uuno Hernesniemen tekemiin haastatteluihin, jotka on tehty vuosina 1978 ja 1983. Viimeinen haastattelu on tehty vuotta ennen Iidan kuolemaa. Haastattelu on taltioitu sanasta sanaan niin kuin Iida sen kertoi. On merkille pantavaa, että Iida muistaa vielä vanhoilla päivillä 1900-luvun alun tapahtumia hyvin, ja ihmisten nimetkin tipahtelevat kuin ne olisivat vielä jokapäiväisenä mukana Idan mielenmaisemissa. Itsekin Iida-mummun hyvin tunteneena pidin häntä oikeamielisenä ihmisenä, joka piti yksinkertaisesta elämästä. Iida seurasi maailman menoa tarkasti ja mielipiteensä sen menosta hän sutkautti vaivattoman suorasukaisesti. Niinpä kirjassakin haastattelija saa kuulla suoria sanoja muun muassa isästään kuin rovasti Vuorisestakin.